Muuruveden koulun 138 vuotista historiaa

Ensimmäinen yleinen kansakoulu aloitti Kauniskankaalla 1886

Muuruveden kunnan ja seurakunnan 50-vuotisesta historiasta 1908-1958 kertovassa kirjasessa kerrotaan, että Muuruvedellä aloitti 11.10.1886 ensimmäinen yleisillä varoilla ylläpidettävä kansakoulu nimeltään Muuruveden kansakoulu. Kansakouluasetus oli säädetty 1886.

Usko sivistyksen ja koulutuksen voimaan oli vahva vaikka ei ollut varmuutta saisiko koulu tukea Nilsiän pitäjältä tai valtiolta. Muuruveden alue kuului tuolloin Nilsiän pitäjään ennen kuin kunta ja seurakunta 1908 erotettiin Nilsiän pitäjästä ja seurakunnasta omiksi yhteisöikseen.

Näin Muuruvesi-kirjassa kerrotaan koululaitoksen alusta Muuruvedellä: ” Muuruveden koulu toimi kolme ensimmäistä vuottaan 1886-1889 Kauniskankaalla agronomi Olli Vartiaisen talossa. Varsinaista koulukalustoa ei ollut, ja opetusvälineetkin olivat puutteellisia.  Luokkahuone oli kooltaan 10 neliöjalkaa (29m2) ja muistitiedon mukaan sinne ahtautui parhaimmillaan 50 oppilasta. ”

Uudet koulurakennukset kylän keskustaan 1889 ja 1909

Vanhat koulut Muuruveden keskustassa. Kuvaaja tuntematon, kuva n. 1950-1960.

Kun oppilasmäärät kasvoivat ja asutus kirkonkylällä lisääntyi, tuli ajankohtaiseksi siirtää koulu kylän keskustaan. K.G. Zittingiltä ostettiin Keskipihan tontti koulua varten 200 markalla. Hintaan kuului yhden lehmän laidun ikuisiksi ajoiksi Alatalon mailla.  Rahoitus tontin ostoon ja koulun rakennuttamiseen saatiin vaivaiskassan jyvärahastosta sekä Nilsiän kunnalle tulevista viinaveroista. Tontti raivattiin talkoovoimin ja ensimmäisen koulurakennuksen rakensi Kalle Rissanen Nilsiästä talkoolaisten avustuksella.

Oppilasmäärien kasvettua entisen koulukartanon viereen rakennettiin toinen koulurakennus, jonka piirustukset laati rakennusmestari K.A. Honkavaara. Uusi koulurakennus valmistui 1909.

Nämä koulurakennukset ovat edelleen olemassa ja yksityisessä omistuksessa.

Uusi kirkonkylän kansakoulu – nykyinen koulurakennus

Muuruveden koulu, kuvaaja tuntematon.

Vuonna 1935 Muuruveden kunta päätti uuden koulurakennuksen rakentamisesta, mutta raskaiden sotavuosien takia, koulu rakennettiin vasta sotien jälkeen ja Muuruveden kirkonkylän kansakoulu aloitti toimintansa uudessa koulurakennuksessa 1954.

Koululle rakennettiin kylän puoleiseen päätyyn laajennusosa eli liikuntasali ja toiseen päätyyn 2017 uusi päiväkoti. Koulussa on lämmitysmuotona ekologinen maalämpö.

 Muuruveden koulu toimii edelleen samassa vankassa kivirakennuksessa ja opetusta annetaan 1-6 luokan oppilaille yhdysluokissa 1-2, 3-4 ja 5-6 lk. Myös viereisen päiväkodin lasten esiopetus tapahtuu koululla. Tätä kirjoittaessa (2024) koulussa on 56 oppilasta ja päiväkoti on täynna.

Kauniskangas kuvissa ja kartalla

Kauniskankaan tilaa, jolle maamieskoulu perustettiin ei vanhoilta kartoilta löydy.

Maatalouskoulu; Valokuva ruokalan seinällä olleesta maalauksesta; Tekija Antti Halonen 1939

Tässä on ilmakuva vuodelta 1950. Tuohon aikaan Kauniskankaalla oli maamieskoulun lisäksi myös kotitalouskoulu.

Maatalouskoulu ilmakuvassa v 1950; Paikkatietoikkuna; Maanmittauslaitos; Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen

Kuvan kohteet:

  1. Päärakennus; on edelleen
  2. Väentupa, jossa oli kaksi asuntoa
  3. Puuverstas
  4. Aitta
  5. Navetta
  6. Keittiön kasvimaa; “lavat”
  7. Asuinrakennus; on edelleen
  8. Sauna
  9. Ulkorakennus; huussit ja varasto; takana puupino
  10. Ulkorakennus, jonka käyttötarkoitus ei ole varmuudelle muistissa
  11. Puimala
  12. Puutarha
  13. Oppilaskoti
  14. Ulkorakennus; muistin mukaan myös lampola
  15. Laituri
  16. Pyykkitupa
  17. Uimaranta
Muuruveden Maatalouskoulu joskus 1940- luvun lopulla; Näkymä pellolta; tussipiirros; Aarne Hagman

Seuraava kartta on vuodelta 1973. Kotitalouskoulua ei enää tuolloin ollut. Maamieskoulun lisäksi oli perustettu uusi maatalousteknillinen koulu ja sille oli rakennettu uusi verstas. Vanha oppilasasuntola oli purettu ja opettajille oli rakennettu rivitalo. Eri rakennuksiin sijoitetuista keskuslämmitysuuneista oli siirrytty keskitettyyn lämpökeskukseen, jossa oli myös talonmiehen asunto.
Maatilan puolelle oli vuonna 1953 rakennetun navetan ja henkilökunnan asuintalon lisäksi tehty uusia rakennuksia. Vanha aitta näkyy vielä kuvassa.
Listaukseen on merkitty, onko rakennus vielä paikoillaan.
Myöhemmin, kun puutarhakoulu aloitti toimintansa , oppilasasuntolan itäpuolen pellolle eli siihen, mistä tuo piirros on, tehtiin kasvihuoneita ja huoltorakennus, jossa oli myös puutarhamyymälä.

Maatalouskoulun ja tilan rakennukset vuoden 1973 kartalla.Maanmittaushallituksen julkaisema peruskartta 1:20 000 vuosina 1947-1993. lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä

Kuvan kohteet:

  1. Päärakennus; on edelleen
  2. Väentupa
  3. Rakennus, jossa on sauna, pyykkitupa ja opetustiloja; on edelleen
  4. Lämpökeskus; on edelleen
  5. Asuinrakennus, jonka toiseen päähän tuli myöhemmin viinitupa; on edelleen
  6. Oppilasasuntola; purettu
  7. Opettajien rivitalo; purettu
  8. Verstas; purettu, paikalla nykyisin maatilan rakennuksia
  9. Henkilökunnan asuintalo “mäen päällä”; on edelleen
  10. Liiteri ja konevaja
  11. Kanala; purettu, paikalla uusia maatilan rakennuksia
  12. Navetta; uudistettu
  13. Kellari- ja varastorakennus
  14. Kuivaamo
  15. Vanha aitta; purettu
  16. Puimala; purettu
  17. Lato Peräniityllä
  18. Laituri
  19. Rantasauna; on edelleen
  20. Vedenottamo; myös kylälle saatiin tästä pohjavettä

Muuruveden kirkko 120 vuotta 22.9.2024

Muuruveden kirkko kivikirkko ulkoa; Lauri Marjanen; 1927; Kuopion kulttuurihistoriallinen museo; Finnafi; (CC BY 4.0)

Löytyisikö sinulta valokuvia Muuruveden kirkon rakentamisesta vuosina 1902-1904? Meillä on museolla yksi kopio valokuvasta kirkon rakennustyömaalta, jossa näkyy paljon työmiehiä ja naisia ja rakennustelineet rakennettavan kirkon ympärillä. Alkuperäinen valokuva on ollut ilmeisesti esillä Muuruvesi-kirjan teon aikaan, mutta sittemmin ilmeisesti palautettu kuvan toimittajalle.

Teemme Kotiseutumuseon vaihtuvan näyttelyn tilaan kesäksi 2024 kirkon rakentamisesta kertovan näyttelyn. Meillä on tällä hetkellä tietoa muutamista kirkon rakentajista, kuten kivimiehet Juho Vartiainen, Fredrik Rissanen ja Kalle Heikki Rissanen sekä kirvesmies Juho Vepsäläinen, jotka ovat olleet mukana kirkkoa rakentamassa. Näyttelyssämme Kotiseutumuseolla 25.6.2024 alkaen pääset kuuntelemaan ääninauhoja, joissa kirkon rakentajien tyttäret kertovat, miten heidän isänsä olivat kirkkoa rakentamassa.

Kaikenlainen muistitieto ja materiaali on arvokasta. Erityisen kiinnostuneita olisimme mahdollisista kirkon kivien louhintapaikoista, tiedätkö sinä näistä?

Lähetä siis yhteystietosi sähköpostitse osoitteella kotiseutuyhdistys.muuruvesi(at)gmail.com tai tekstiviestitse tai Whattsapissa Annalle numeroon 050-5473788. Olemme sinuun suoraan yhteydessä viestisi jälkeen.

Kirkosta ja seurakunnasta vanhoissa lehdissä:


Kahden sodan evakko muistelee

Erkki Luukkonen lähti evakkoon Impilahden Janaslahdesta 9.12.1939 ja toisen kerran 9.7.1944.
Kuvaus ja muokkaus: Mikko Huhtala

Erkki Luukkosen syntymäpaikka Impilahdella

Lohjan tila sijaitsee Laatokan rannalla Impilahden Janaslahden kylässä.
Kuvattu Erkin videokameralla 21.10.2011. Videointi ja muokkaus: Mikko Huhtala. Musiikki: Raita Karpo laulaa laulun Laps olen kauniin Karjalan. Erkki antoi luvan videon julkaisuun Erkin 83 v. syntymäpäivänä huhtikuussa 2020.
Lohjan tilalta Luukkosen perhe lähti evakkoon kaksi kertaa: joulukuussa 1939 ja heinäkuussa 1944. Uusi koti rakennettiin Muuruvedelle. Lämmin kiitos Erkille yhteisistä kotiseutumatkoista Karjalaan. Voimia ja varjelusta myös tuleviin vuosiin.

Karjanhoito ja meijeritalouden pyrinnöt Muuruvedellä 1912

Savon Sanomat- lehti 04.12.1912 on Muuruveden teemanumero. Se löytyy Kansalliskirjastosta.

Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.

Viime vuosisadan yhdeksänkymmenluvun lopulla sai karjanhoito tälläkin paikkakunnalla, muun taloudellisen edistyspyrkimyksen rinnalla melko hyvän sysäyksen. Kuopiossa 1898 pidetty ensimmäinen suurempi karjanäyttely, jossa myöskin J. S.R. syntysanat lausuttiin. oli tämänkin paikkakunnan karjanomistajien silmät jonkunverran avannut. Näyttely oli, mitä karjojen tyyppillisyyteen tulee, niin sanoaksemme täydellinen Baabelin sekoitus. OIihan siellä väriltään punaisia, punin- ja mustinkirjavia, valkeita ja harmaita, hyvin muutamia nupokyyttöjä näyttelyn 477 kappaleeseen nousevasta elukkamäärästä. Näyttelyn aikana pidetystä karjamiesten kokouksessa oli mm. keskustelukysymyksenä: Voidaanko asettaa määrättyjä tyyppejä jalostustyölle maamme itäisissä- ja pohjoisissa? (nim. mitä tulee muotoon, karvaan, merkkiin y.m.) Tämän kysymyksen alusti muutama nuori agronoomi, joka sittemmin pani koko Pohjois-Savosta suursiivouksen karjanhoidossa ja kasvatuksessa toimeen.

Sanottu alustus oli kauttaaltaan niin lennokas, ja innostusta herättävä, että se jäykemmänkin tempasi mukaansa. Alustuksesta jo kävi selville, minkä kokouskin sittemmin keskusteluissa hyväksyi, nim. yhtäläisyyteen pääseminen ensiksikin väritykseen nähden. Tilaisuudessa suositeltu väritys oli sitten punakyyttö, ja samalla nupous. Samassa päätettiin tämä J. S.R. määrääväksi väriksi. Tämä määräys on niin tehonnut, että Kuopion näyttelyssä 1906 oli jo 90% kyyttöjä ja nupoja.

Alussa mainittu v. 1898 näyttely avasi Muuruvedenkin kunnan karjanomistajien silmät näkemään mitä pitää tehdä. Työtä olisi paljo, mutta työntekijöitä vähän. Oli nimittäin opittu tietämään se, että sonni se on joka voipi jättää hyvää ja huonoa jälkeä, voipi parantaa tai pilata karjat

Siinä sitä nyt oltiin: mitä tehdä. Karjaa, joka tiedettiin lypsynkin puolesta huonoksi puhumattakaan sen yhdenmukaisuudesta, pitäisi ruveta parantamaan ja kehittämään, mutta miten ollakaan, ei koko kunnan alueelta löytynyt yht’ ainutta kelpo sonnia.
Väriltäänkin mustia, rautiaita, hiirakoita mustan ja puninkirjavia jok’ainut. Ehkempä korkeudeltaakin 9 korttelisia kuten aikoinaan Kiuruveden Pöksyläiselle sijoitetun “ruununhärän poikasonnikin” jota sikäläinen nimismies lausunnossaan puolsi kelpaavaksi, jo niin huomattavan korkeuden vuoksi.

Hätä keinot keksii, sanotaan; niinpä tässäkin. Kun ei halutunlaista sonnia löytynyt paikkakunnalla ja asia oli koommin kun pakoksi käynyt, täytyi sonnikin saada sieltä, mistä sellainen kelpo elukka oli saatavissa. Maanvilj. U.O.Miettinen Muuruveden kylästä onnistuikin silloisen karjanhoitokonsulentin välityksellä saamaan sonnin, josta sitten tuli kantaisä kuuluksi tulleelle Pomin suvulle.

Tämä suku on sitten tehnyt ei ainoastaan Muuruvedellä, vaan paljon laajemmalla alalla etenkin Pohjois- ja Keski-Suomessa oikein hyvää jälkeä karjakunnan parantamisessa muodon ja tuotannon suhteen. Niinä aikoina jolloin Pomi- suvusta alkoi olla jo alkeita nähtävänä pidettiin Muuruvedellä ensimmäisiä karjanpalkitsemistilaisuuksia, joissa jo erityisesti merkittiin kantalehmiä, joita etupäässä tuli paikkakunnalle hankituilla hyvillä sonnilla astuttaa.

Sittemmin v. 1903 osti kuntaan perustettu Västiniemen sonniyhdistys kantakirjanäyttelystä Suonenjoella, “Teuvo” nimisen J.S.R. N:o 112 sonnin. Niinä aikoina huomattavan korkealla hinnalla Smk . 275 :-. Teuvo tuli siinä näyttelyssä I palkinnolla kantakirjaan merkityksi, on senjälkeen v .1912 saakka saanut 18 kpl I palkintoa. Ukko elää vieläkin täysissä voimissa ja oikein pirteänä huolimatta korkeasta iästään. Sivumennen sanoen on Teuvo inttämättä kaunein pohjoissavolaisista sonnista.

Tässä mainitut molemmat veteraanit ovat vuosien kuluessa ainakin 75 % lyöneet leimansa Muuruveden kunnan karjakantaan. Eikä ainoastaan kotikunnassaan vaan laajalti ympäri Suomen, luullaksemme Uutta maata ja Turun lääniä sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata lukuunottamatta, tunnetaan Teuvolaiset. Yksinpä Venäjällekin ostettiin karjanäyttelystä Kuopiosta v. 1911 19 kpl teuvolaisia sonnia, joiden sirorakenteisuuteen venäläiset konsulentit ovat olleet kuulonmukaan erittäin ihastuneita.

Ennen sitä aikaa jolloin tämä mullistava liike karjan jalostamisen alalla kunnassamme sai alkunsa, on karjakanta ollut melkein kauttaaltaan kaikeksi onneksi maatiaista vaikka kohtakin kirjavaa, ilman mitään varsinaista tyyppiä. Näissä on paikankunkin ollut tavattavissa melkohyviä aineksia jatkuvan jalostustyön varalle.

Ulkomaalais-rotuista karjaa kunnan alueella löytyy ainoastaan Juantehtaalla. Sielläkin ovat ne parin kolmen viime vuoden ajalla alkaneet vähetä aivan rippeiksi, vaikka karja siellä oli kymmenkunnan vuotta sitten tyystin ulkolaisrotunen.

Pari vuotta sitten on kuntaan hankittu karjalaistakin kuuluisaa Divalaista sukua. Niinimäen sonniyhdistys on nimittäin ostanut “Risa” nimisen Diva I: stä polveutuvan sonnin, joka kylläkin on tervetullut ehkäsemään liian pitkälti läheiseksi käypää sukulaisuutta. Karjanhoidon kehittyessä on ehdottomasti saatava selville sen kannattavaisuus, mitä tulee kuhunkin yksilöön lypsykarjoissa. Tämän toimenpiteen mittarina on tarkastusyhdistykset. Ensimmäinen yhdistys perustettiin 1903-1904. Se on muutaman vuoden lomaa lukuunottamatta, siitä alkain toiminut.
Nykyään on kunnassa kaksi tarkkailuyhdistystä toimessa tekemässä selvää siitä alasta, mitä niille kuuluu.

Käsikädessä karjanhoidon kanssa kulkee meijeritalous. Kumminkin jo vähän aiemmin alkoi kuntamme karjanomistajien mielessä kytellä, ettei se enää riitä tuo esi-isiltä peritty “pyttypeli” ja sitä tietä valmistettu karjanviljan jalostaminen kauppatavaraksi ja rahan ansioksi. Tietysti alkoi kuulua, että muualla on toisin tämäkin kohta.

Varsinainen meijerikuume kunnassa lukee alkunsa v:ta 1887. Jolloin Virrantilalla maanvilj. J.U. Miettisellä jyrisi ensimmäinen maidonkuorimiskone (sentrifuugi). Sitten tuli parin vuoden perästä 4-5 kpl separaattoreita. Ja nykyään täällä kuten muuallakin melkein jokaisella, jolla vaan on 2 lehmää, on separaattori.

Noin puoliväliin toistakymmenen vuoden ajan toimi kunnassamme yksityinen ostomeijeri, joka aikoinaan tyydytti sekin, alkuperäisistä oloista siirryttäessä vähän paremmin tuottavaan karjatuotteiden jalostustapaan. Kullakin on aikansa, niinpä ostomeijerinkin täytyi lakata, kun kehitys oli ehtinyt siihen, että täytyi ruveta koittamaan osuusmeijerin etevämmyyttä. Tämä laitos perustettiin kuntaamme v. 1905 ja on siitä saakka toiminut aivan keskeytymättä, paitsi mitä tilapäisten korjausten takia on tarvinnut seisottaa. Rahamyllyksi sitä laitosta joskus leikillä nimitetään, ja se se onkin. Ilman tätä laitosta, suurimman osan maanviljelijöitä olisi tuiki vaikea ja mahdotonkin suoriutua, nykysilleen kehittyneiden rahantarpeiden hankinnassa. Osuusmeijerilläkään rahamyllynä ei ole mitään merkitystä, ellei siinä edelläkävijänä ole kehittyneempi karjanhoito ja ruokintatapa. Ei kelpaa ollenkaan että karjalle käytetään väkirehun asemasta esimerkiksi hevosen lanta, kuten tälläkin paikkakunnalla on suuren osan meijeriliike aikaa melkein yleisenä tapana ollut. Asianluonto vaatii nyt jo lehmillekin runsaasti hyviä heiniä, juurikasvia, hernekauraa y.m. Sitten vasta osuusmeijerikin tekee tehtävänsä raha-asioihin nähden.

Samoin kuin virtaukset henkisellä alalla usein ovat olleet milloin selvemmässä milloin kaukaisemmassa yhteydessä niitten liikkeiden kanssa, jotka aikaisemmin ovat suurissa sivistysmaissa kulkeneet, muodostuen olojemme ja kansallisuutemme mukaisiksi mainingeiksi noista “suuren maailman” aatevirtauksista, samoin ovat usein myös taloudellisen elämän parantamista johtavat periaatteet meillä seuranneet aikaisemmin muualla viitottuja suuntia. Yksin alalla sellaisella kun karjanjalostus voimme tämän huomata.
D.H.R.

Kirjurina Aarne Hagman

Linkkejä lehtiin, joissa on mainittu artikkelin aihepiiriin liittyviä asioita

Kesätyö 2024

Kiitos kaikille kesätyönhakijoille!

Olemme valinneet hakijoiden joukosta kolme innokasta kesätyöntekijää avuksemme Museolle ja Satamakahvilaan. Kesätyöhön meille tulevat Anna, Iisa ja Veera, tervetuloa!

Kauppa, käsiteollisuus ja teollisuuden edellytykset Muuruvedellä 1912

Savon Sanomat- lehti 04.12.1912 on Muuruveden teemanumero. Se löytyy Kansalliskirjastosta.

Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.

Kauppaliikkeiden tarve ja käyttö kuntamme alueella on parisen viime vuosikymmenen ajalla lisääntynyt moninkertaiseksi. Sitä selvästi todistaa jälkivuosina perustettujen uusien liikkeiden luku ja vielä enemmän niissä vilkkaasti käypä kauppa. Joskin asutus on tällä ajalla lisääntynyt, on kauppojen lisääntyminen mennyt kuitenkin paljon asutuksen edelle.

Vähän yli kymmenen vuotta sitte oli yksi kauppa Juantehtaalla ja toinen nykyisessä kirkonkylässä, jotka tyydyttivät täydelleen niiden tarpeen. Nyt kirkonkylän kolmessa kauppiaassa tehdään kauppaa liikettä kohti ainakin yhtä paljon kun ennen kaikissa yhteensä, vaikka pienempiä kauppoja on melkein joka kylässä ja sittekin osa kunnan alueen kaupasta, varsinkin rautakauppa-alaan kuuluva, tehdään Kuopiossa.

Tämä on sitä meidän maamme takaperäistä kehitystä osoittavaa, joka viepi rahat maastamme ulkolaisten rikkauksiksi. Tämä taloudellista vauriota tuottava epäkohta ja tottumus tulisi ottaa vakavalta kannalta täälläkin, jos mieli saada oloja tässä korjaantumaan parempaan päin. Jokaisen kohdaltaan on tästä painajaisesta pyrittävä vapautumaan. On lakattava vähemmälle nautinto, ylellisyys, y.m. rihkamatavaroiden ostosta ja käytöstä. Tällöin edistämme varallisuuden pysymistä maassamme, jolloin teemme työtä itsemme ja tulevien polvien hyväksi. Suuret tulot ei asiaa tässä korjaa vaan pienet menot!

Käsiteollisuus, mitä tehdään kotitöinä perheissä, on kehittynyt täälläkin kaupan käynnin kanssa yhtä huonoon suuntaan. Paljon ostetaan niitäkin tavaroita, mitä voitaisiin jokaisessa kodissa valmistaa, kun vaan ahkeruutta ja harrastusta enemmän olisi. Käsiteollisuuden harjoittajia on useampiakin, jotka ovat kehittyneet ammateissaan kiitettävän pitkälle.

Huomattavin näistä on Juantehtaan Pikonlahdessa Antti Pasasen vaatetus- ja räätäliliike, joka on paisunut kyläräätälin liikkeestä tehdasmaiseksi. Täydelleen 20 vuotta sitte kun hän muutti kotikylästään Vuotjärveltä nykyiseen paikkaansa, harjoitti hän ammattiaan parin apulaisen kanssa. Vähitellen liikkeen tunnetuksi tultua on tilauksien karttuessa täytynyt työvoimiakin lisätä. Viime vuosina on liikkeen apulaisten luku ollut kymmenen seudulla. joskus vähän vähempi ja toiste siitä ylikin. Ja monet näistä apulaisista ovat liikkeen vakituisia, pitkäaikaisia työmiehiä, joista kaksi on liikkeen harjoittajan työssä ollut 25 vuotta. Tämä tällainen pitkäaikainen yhteistyö, nykyisin liikkuvana ja ristiriitojen aikana, on luettava liikkeen harjoittajan ja sen kunnollisten apulaisten kunniaksi.

Loitommalle kun kotiseudulle, on sanotun liikkeen valmisteet miesten ja naisväen vaatetustarpeissa täytetty. Useihin naapurikuntiin tehdään vaatetilauksia täältä. Lukuisan tilaajamäärän ja vaatteiden laajan menekin on liike saavuttanut kunnollisten valmisteittensa ja huokeiden hintojensa kautta.

Sen suurteollisuuden rinnalla, mitä tässä eri kirjoituksessa kerrotussa Juantehtaassa harjoitetaan, on kunnan alueella edellytyksiä uusillekin teollisuuspaikoille . Vielä virtaa Karjankosken vesivoimat vapaana. Kovin vähäiset käyttötarkoitukset ovat Pieksän järviä yhdistävien pienempien kosken vesivoimilla. Yläpieksänkin koskessa olevan jauhomyllyn lisäksi olisi siinä sopiva tila suurien kylien keskustassa käyttövoimaksi sopiviin tarkoituksiin. Sitenpä (?) seutulaiset ennen pitkää näitä yhteistoiminnan kautta hyväkseen käyttävät.

Kirjurina Aarne Hagman

Linkkejä lehtiin, joissa on mainittu artikkelin aihepiiriin liittyviä asioita

Muuruveden maantieteestä ja luonnosta 1912

Suomi yleiskartta 1875

Savon Sanomat- lehti 04.12.1912 on Muuruveden teemanumero. Se löytyy Kansalliskirjastosta.

Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.


Nimi Muuruvesi on varmaankin ensin annettu sille vedelle, joka Karhonveden ja Akonveden välillä täyttää osan siitä vesistöstä, jota Pohjois-Savon maantieteessä olemme oppineet tuntemaan Nilsiän reitin nimellä.

Asutuksen levittyään veden seuduille, joka on tapahtunut verrattain myöhään sai sen ja vielä Akonvedenkin pohjoispuolella oleva asutus Muuruveden kylän nimen, joka silloisena kylänä käsitti suuremman alan kuin nyt. Siihen viittaa sekin, että v. 1805 mainitaan tähän kylään kuuluvina tiloina: Koski, Sorsasalmi, Virta, Niemi, Pirttilampia, Koiramäki ja Vuotjärvi. Kun sitten viimein aikaa kului noin satakunta vuotta eteenpäin yllämainitusta luvusta, sai joukko Muuruveden ympärillä olevia kyläkuntia muodostaa oman kunnan ja sekin sai nimekseen Muuruvesi.

Jos lisäämme tähän uuteen kuntaamme koskevista ennen mainitun vesistön vesistä, Karhon- , Muurut- ja Akonveden joukkoon, vielä puuttuvan, Vuotjärven ja muistamme, että näitä eri vesiä yhdistää alhaalta lähtien, Matkusvirta, Muuruvirta ja Juankoski, niin saamme kunnallemme jonkinlaisen maantieteellisen halkaisijan. Joka kuntamme rajoja etsii, niin hän saisi hakea pohjoisrajaa kauempana tästä vesistöketjusta kuin eteläistä, tarvitsematta kuitenkaan sitäkään piirtäissään mennä 1 1/2 a 2 penikulmaa kauemmaksi missään. Näin esittäisimme uuden kuuntaamme maantieteellistä asemaa ja tälle isänmaan palstalle omat esi-isämmeja osaksi jo nykyinenkin polvielämänsä työn uhranneet siinä valmistaakseen olinpaikkaa tuleville sukupolville.

Se oli varmaankin kalarikkautensa kautta kun mainitut vedet ensin vetivät asukkaita puoleensa. Niinpä tiedetään, että luvulla 1500 harjoitettiin kalastusta Muurutvedestä läänin laskuun. Myöhemmin se vuokrattiin yksityisille luonnossa maksettavaa vuokraa vastaan, kunnes se viimein v. 1660 paikoilla joutui talonpoikain oikeudeksi. Siis, ajatus oli juurtunut maahan kiinni, niin että se voi tämänkin tulolähteen itselleen hallita. Kun ajatus sitten yhä enemmän eteni ja tiheni oli kalastus tietysti tullut maanviljelyksen rinnalla sivutoimeksi. Peltoa raivattiin, kaskea poltettiin, soita ojitettiin ja vesistökin sai tärkeytensä myöskin kulkuväylänä Puolivälistä viime vuosisataa perattiin ensi kertaa Muurutkoski, joka vuosisatoja oli pyörtänyt väylämme vesiä ja tuudittanut selkiämme sukoja kulkuväylää varten. Ja vielä on mainittava, että vesiemme malmirikkautta hyväkseen käyttäen, syntyi jo puolitoista vuosisataa sitten rautatehdas Juankosken vieremälle. – Tästä tehtaasta ja sen vaiheista sisältää lehtemme kuvin ja sanoin tarkemman selostuksen. Näin on kehitys vähitellen kulkenut nykyisyyteen.

Olemme viitanneet siihen, että Karhonvesi on alhaalta ensimmäinen, ilmansuuntaansa nähden auringonlaskua lähinnä, ja huuhtelee siis kuntamme rajarantoja sen läntisellä syrjällä. Se kiertelee ja kaartelee monia saaria ja niemiä, muodostellen salmia ja lahdelmia joista ennen ja nyt on runsaasti veden vilja vangittu. Pohjoispuolelle tämän veden jää Murtolahden kylä. Kun tarkastaa saaria ja rantamia ja syvemmälläkin manteretta niin löytää, ettei maa tällä syrjällä kuntaamme ole kunnoton viljelijänsä asuttavaksi, kauttaaltaan kasvaa metsää ja kaunistaakin se vielä siellä ja täällä verrattain raiskaamattomana, sekä rantaa että manteretta. Ja löytyy auran allekin maata, sekä kasvu- että suoperäistä. Ei ole syytä viljaa muualta noutaa; luonto on luvan antanut sen kotonakin kasvattamisella.

Yhdellä kulmallaan pistää Pieksänkin kylä Karhonveteen, yhdistäen siten asukkaat Pieksäntaipaleen väljemmille vesille ja löytyy sitte itse kyläkunta Pieksäjärvien ympärillä. Enempi alavilla rantamilla kertovat tasavat pellot ja niityt viljavasta maasta ja viisaammalla käyttämisellä huolehditut metsät somentavat viljelyksien väliää niin, että Pieksät raittiina lainehtivat täyteläisessä ympäristössään tarjoten rannoilleen iloa, innostusta ja toivoa. Maanpinnan muodostus on, kuten sanottu, enemmän tasaista. Se kyllä siellä täällä, kuten Saarvossa ja Konttimäessä kohoaa vuoreksikin, mutta ahtaimmilla aloilla ei se silmäänpistäväisesti vaihtele. Maa on laadulleen raskaampaa kuin mäkiseutujen ja edellyttää sentähden ojitukseen ja muokkaukseen nähden omat vaatimuksensa, mutta viljavaa se on ja viljan se takaa kun muokattu kerros on kyllin vahvaksi saatu. Suot ovat laadulleen hyviä ja vielä jää metsillekin lihavaa maata. Hyviä viljelysalojaan ovatkin kylän miehet koittaneet lähetä sekä yksityisesti, että yhteisvoimin kohottamaan.

Murtolahden kylää yhdistää Pieksään uusi maantie ja täältä se jatkuu kunnan keskukseen. Pohjoistakin kohden kulkee maantie vieden Nilsiään ja Siilinjärvelle päin. Jos seuraakin tätä tietä mainittuun suuntaan, niin tapaa yhden rajakylistämme, Niinimäen. Tännepäin kohoo maa vähitellen, tahtoen nostaa “rajavahtimme” katselemaan keski-kuntamme kuulumisia. Kohotessaan on pinnan muodostus käynyt enemmän vaihtelevaksi; maanlaatukin on edellisestä muuttunut, ollen se enemmän multamaista (hienoa hikekaa), mutta silti, varsinkin kauemman viljeltynä ja vaatimustensa mukaan käsiteltynä on se viljelijälleen kylläkin kiitollista. Suot, joita täälläkin kaikille löytyy, ovat enemmän tai vähemmän kiitollisia viljelykselle. Metsiä on osaksi kaskettu osaksi muuten huonommasti huolehdittu, jotenka niitä toisin paikoin toivoisi enemmän yleneviksi.

Jos kuitenkin siirrymme takaisin vesistöimme – ja muistamme Muurutvettä. Kun on laivalla tullut läpi Matkussalmen aukenee Muurutselkä avarampana eteen. Sen pohjoinen ranta kiertelee tasaisine lahtineen vesistön yläväylään päin yhtyäkseen enemmän saarisen ja salmisen etelärannan kanssa kauniilla Muurutreunamalla toisiansa tervehtimään. Pohjoista suuntaa kulkiessaan sattuu silmä, rannalla näkyvien asunnoiden yli kauniina pidettyyn kirkkoomme, joka pienen petäjikön keskeltä kohottaa kattoaan auringon asuntoja kohti.
Kun nousee pois laivasta Kurikkaniemessä, niin huomaa ehkä tulleensakin kirkon ympäristöön, vaikkakin asunnot ovat siroteltu sinne enemmän hajalleen vaarojen ja metsiköitten väliköille. Ei voi muuta toivoa, että tämä kylämme laajetessaan pysyisi muodolleen samanavähän peltoa jokaisen kartanon vierellä ja palanen metsää pellon aidan takana. Täten se säilyisi todellisena maalaiskylänä ja muodostaisi kauankin kuluttua, kauniin kantaseudun kunnallemme.

Sitten jatkuu kylän raja yhä ylöspäin, seuraten Akonveden pohjoisrantaa aina Karjalankoskelle asti. Tämä rantama on kantaaltaan viljavaa, sekä niityksi että raivioksi. Kun etenee rannasta ylemmäksi tulee maanpinnan muodostus ja maan laatukin vaihtelevammaksi, tarjoten kuitenkin täältäkin paikkoja kasvaville polville ja tilaa niittyjenkin sijoiksi.
Paitsi ennen mainittua Pieksän tietä, lähtee kirkonkylästä pohjoiseen päin maantie kulkien läpi Pelonniemen Nilsiään. Samasta tiestä eroo vielä haara Juantehtaalle ja yrittääpä yksi pätkä eteläiseenkin kyläämme Västinniemeen, mutta tulee – ainakin toistaiseksi katkaistuksi Muuruveden kanavalla.

Tämä eteläinen kylämme on kyllä Muuruveden ja osalta Akonveden etelärannikolla. Toisinaan on ranta kovempaa toisinaan kaunistakin nousten sellaisena ylemmäksikin vedestä. Maa pinnanmuodostuksensa ja maanlaatuunsa nähden vaihtelee tuntuvasti, tarjoten lahtiensa ja pikkujärviensä vieremillä maata kaikenlaista – tasaista, jäykempää mäkistä ja leveämpää, sekä siellä täällä aina soitakin välissä.

Seuratessa vesistöä yhä ylöspäin tapaamme Akonveden itäisen osan, joka runsaine saarineen ja niemineen tarjoo viljelijöilleen kai yhden kuntamme ihanimmista, kaunisten kalavesien ympäröimistä seuduista. Laadulleen on maa usein erittäin hyvää ja joskin se on joskus jäykänlaista, mutta sille sopivain viljelystapojen avulla juuri sellaisesta saakin varman ja viljavan pohjan. Vielä löytyy soitakin ja viljelykselle tarjona ja metsämaillekin saa vielä hyvää pohjaa. Luonto on hyvin maan ja kauniiden asemien puolesta antanut kiitolliset edellytykset. Viljelyksiä voimistavaa ja kaunistavaa työtä toivookin tulevat polvet tämän kolkkamme kyntäjiltä. Liikennettä tänne välittää laivaväylä päättyen Akonpohjan, josta maantiet johtavat enemmän kaukaisia rajaseutuja Kaaville päin ja välitse pienten lahtien Juankosken kuohuja kohti.

Koskisena ei Vuotjärven laskuväylä kelpaa laivojen kulettavaksi, mutta sen alaseutunn ei liikenne sittekään seisahdu. Sitä jatkaa Juantehtaan kapeakiskoinen rautatie ja yläjuoksulta on taas pitkä ja kaunis Syvärin laivaväylä vapaa purjehdittavaksi. Jos tätä väylää purjehtii ylöspäin ja pistäytyy maalle ensimmäisestä laivasillasta, niin on tullut kuntamme itäisen rajan kylistä pohjoisempaan. Ja löytää täältä joukon taloja tasavia multamaita. Joskin laiva kääntyy vähän kylästämme syrjään, suunnatessaan kulkunsa Pisanvuorta kohti, niin veneellä voisi jatkaa kulkua lahtia ja salmia pitkin ja löytäisi miltei joka talon kauniin veden rantamalla, ja viljaa nekin rannat kelpaavat kasvamaan.

Siirtyessä enemmän länteenpäin nyt puheena olleesta kyläkunnasta tulee pian Pelonniemelle, josta ennen olemme maininneet että sen halkasee Muuruvedeltä Nilsiään johtava maantie. Tämä kylä ei kosketa missään valtavesistöämme, sille näkyy ainoastaan joitakuita pieniä “sisäjärviä”. Täällä on maanpinnan muodostus eniten epätasaista, muistuttaen mäkisiä Pohjois-Savon seutuvia. Pellot ovat mäkien rinteillä ja niityt niiden notkoissa, mutta molemmat nämä palkitsevat kyllä kyntäjänsä kun sitä toimella tekevät. Metsiä on kauan kaskeksi kaadettu. joten nykyisen ja tulevan polven pitäisi viisautta käyttää, koittaissaan edistää seutunsa kuntoa ja kauneutta .

Loppulauseet kuvana:

Kirjurina Aarne Hagman

Muuruveden maamieskoulu 1912

Savon Sanomat- lehti 04.12.1912 on Muuruveden teemanumero. Se löytyy Kansalliskirjastosta.

Muuruveden maamieskoulu

Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.


Suurlakon jälkeinen aika on kaikinpuolista siihen asti nukkuneitten voimien ja pyrkimysten heräämisen aikaa. Maatalousalalla olivat sitä ennen johdossa ja toiminnassa suurviljelijät ja virkamiehet, yleensä vain joukko “eturivin miehiä”. Mutta tämä aika nosti pienviljelijätkin eteenpäin pyrkimään ja ammattiinsa kuuluvia oikeuksiaan valvomaan. Tämä ei olisi luonnollisesti voinut niin tuntuvasti näkyä käytännöllisessä maatalousyhteiskuntaelämässä, ellei sama henki olisi voittanut puolelleen tunnettuja “eturivin miehiä” ja virkamiehiäkin. Jos tämä on näkyvissä maamiesseuratyössä ja osuustoiminnassa, jotka lähinnä yhtyvät pienviljelykseen, sai maatalouskoulualatkin siitä osansa. Entinen käytännöstietopuolinen maanviljelyskoulujärjestelmä saa vähitellen väistyä maamieskoulujen tieltä. Suurviljelysaloja tarkoittava koulumuoto antaa siten yhä enemmän sijaa pienviljelijäin maatalousopetukselle ja ammattikehitykselle. Valtion asettama komitea suunnittelee ohjeet ja muodot tälle opetusmuodolle.

Tämä aika on nopeaa edistysaikaa. Se ei jouda odottamaan lopputuloksia suunnitelmista, vaan se rientää asiaa toteuttamaan saatuaan vähän vihjausta suunnasta. Maamieskoulujen ohjelmaa ei oltu loppuun suunniteltu (se on vielä nytkin senaatissa odottamassa hyväksymistä), kun Kuopion maanviljelysseuran johtokunta otti asian käsiteltäväkseen ja antoi v. 1906 edustajakokouksen kautta lausuntonsa siitä, että seuran alueelle oli saatava maamieskoulut toimimaan ensin Muuruvedelle ja sitten Suonenjoelle ja Iisalmelle. Muuruveden maamiesseura ryhtyi samalla puuhaa toteuttamaan. Sivulta käsin avusti puuhan toteuttamista maisteri B.G. Ilmoniemi.

Maamiesseuran oli puuhattava koululle aluksi huoneusto ja viljelyspalsta, jota pidettiin tarpeellisena sitä varten, että koulun johtajalla oli tilaisuus perustaa opetuksensa käytännöllisen kokemuksen perusteelle.
Tämä sille onnistuikin, kun maanvilj. Olli Heikkinen suostui koulua varten rakentamaan tarpeelliset huoneustot ja ne ylläpitämään ostamallaan Kauniskankaan tilalla, luovuttamalla samalla koko tilansa maamiesseuran käytettäväksi kohtuullista vuokraa vastaan. Valtion avustusta anottiin ja saatiinkin, joten koulu voi aloittaa toimintansa 1 p:nä marraskuuta 1908.

Sanoimme aiemmin, että maamieskoululaitos tarkoittaa pienviljelijäväestön ammattitaidon kohottamista. Tämä tapahtuu tietopuolisen opetuksen ja käytännöllisen harjoittelun kautta. Vuosittain on Muuruveden maamieskoulussakin annettu havainnollistietopuolista opetusta marraskuun alusta toukokuun alkuun.
Opetusohjelma käsittää maanviljelys- ja maatalousopin, kirjaapidon, talousmaantieteen ja osuustoimintaopin, yhteiskuntaopin, kotieläinhoito-opin, tautiopin, metsäopin, luonnontieteet, mittausopin sekä laskennon, kirjoituksen ja piirustuksen sekä käsityöt. Havaannollista opetusta on annettu navetassa, tallissa ja retkeilyjen muodossa. Opetusohjelmaan kuuluu vielä käytännöllinen harjoittelu. Kun se on vapaehtonen, tietopuolisesta opetuksesta eroitettuna, on ainoastaan jokunen oppilas sen vuosittain suorittanut sitä varten hyväksytyillä tiloilla.

Oppilasmäärää eri vuosina selvittää seuraava kuvallinen esitys.

Kuten tästä näkyy on Muuruvesi ollut joka vuosi runsaasti edustettuna, varsinkin ensi vuosina. Seuraavina vuosina on suhde vähän muuttunut. Asia lienee siten selitettävissä, että sellaiset, jotka olivat siinä iäs`sä riensivät kouluun ensi vuonna, jolloin taas koulu oli etempänä vielä vähemmän tunnettu ja oli etempää vähemmän oppilaita kuin seuraavina vuosina. Miten nyt viiden vuoden oppilaat jakautuvat kotipaikkansa mukaan, sitä osoittaa seuraava kuvallinen esitys.

Kuopion pitäjä, Karttula, Rautalampi ja Iisalmi ovat Muuruveden jälkeen etusijalla. Ne ovat useampia oppilaita kouluun lähettäneet, kun sensijaan Rautavaaran ja Varpaisjärven nimet ovat koulun oppilasluettelossa tuntemattomat.
Oppilasluetteloa tarkastaessa huomaa ilokseen, että koulu on todellakin pikkuviljelijöiden koulu. Kuten seuraava luettelo osoittaa, on enempi kuin kolmasosa oppilaista torpparien, mäkitupalaisten, työmiesten y.m. sellaisten poikia ja tyttäriä ja talollisten pojistakin on suurin osa pikkuviljelijöitä.


Useimmat oppilaista ovat olleet kansakoulun käyneitä, mutta joitakin on ollut sellaisiakin, jotka kouluun tullessaan eivät ole osanneet paljon muuta kuin nimensä kirjoittaa. Kouluun ottamalla on tahdottu tarjota niillekin tilaisuus kehittyä maanviljelysammatissa, vaikkakin sellaisista on koulun opetustyölle ollut vaikeuttakin. Jokainen rehellinen pyrkimys kuitenkin on tahdottu auttaa määräänsä. Tässä olisikin hauskoja esimerkkiä kerrottavana, mitenkä uutteruus ja harrastus on voinut vaikeudet poistaa.

Opetusohjelmaan kuuluu vielä toverielämä ja työ toverikunnassa. Joka toinen viikko on omistettu yksi iltapäivä toverikunnan kokouksia varten ja joka toinen viikko on vastaavana iltana pidetty yleisempi keskustelukokous joko maamieskoululla tai jollain kylällä Muuruvedellä. Näihin kokouksiin ovat maanviljelijät ja emännätkin ottaneet osaa. Ne ovat olleet koulun ja sen ympäristö yhdyssiteenä. Täytyy mainitakin, että Muuruveden maamieskoululla on onni merkitä monta lämmintä ystävää, jotka keskustelukokouksissakin ovat usein mukana. Maamiesseuran johtokunnan jäsenten lisäksi mainittakoon tässä vielä pari sellaista nim. ent. kauppias ja maanviljelijä J. Kivelä ja maanvilj. A.O. Miettinen. Tämä vuorovaikutus koulun ja sen ympäristön välillä on merkkinä ja takeena koulun merkityksellisestä ja tarkoitustaan vastaavasta työstä. Se on ominaista maamieskoululle. Kun käytännölliset maamieskoulut olivat ympäristön maanviljelijöille miltei vieraita, ovat maamieskoulut ja niiden tulee olla lähellä maanviljelijöitä ja niiden opetuksen tulee ottaa lähtökohdakseen olevat olot.

Muuruveden maamieskoulu on voinut tähän asti omistaa maanviljelijöistä lämpiä ystäviä, ja sillä on mahdollisuus vastakin säilyttää tämä suhde. Sen takaa Muuruvedellä yleensä vallitseva maataloudellinen harrastus ja maataloudellinen edistystaso. Maataloudellista harrastusta osoittaa jo se, että lähes puolet koulun oppilaista on eri vuosian ollut täältä. Edistyvä yhteistoiminta ja maataloustyö osoittavat myös samaa.
Täällä toimii kaksi tarkastusyhdistystä, joista toisen tulokset jo ovat aivan tyydyttävät ja toisessakin takaa oleva harrastus tulosten nopeaa kohoamista. Sonniyhdistyksiä on tosin vain kaksi toiminnassa, mutta yksityisillä karjanomistajilla on useita vanhempiakin hyviä kantakirjasonnia.

Peltoviljelys on yleensä nousemassa, soita savetaan, rakennuksia uudistetaan, joten maatalous näyttää aika joutuin kohoavan. Tosinhan joukossa on hitaita Tuomaitakin – onpa niitä ihan maamieskoulun naapureinakin – mutta se ei muuta asiaa, yleissuunta on kuitenkin eteenpäin. Ja tämä takaa sen että koulu voi eteenkin päin toimia menestyksellisesti olosuhteisiin nähden.

Kaikella hommalla on alussa kuitenkin hankaluutensakin. Niinpä on Muuruveden maamieskoulullekin näyttänyt olevan haittaa siitä, että oppilasten on täytynyt käydä asunnoissaan naapureissa aina vatsaansa vahmistamassa. Yhtenäinen työ on siitä näyttänyt jonkinverran kärsivän. Siitä syystä perustivat oppilaat viime vuonna keskuuteensa osuusruokalan ja saivat koululta yhden huoneen ja näin syötiin “jalat oman pöydän alla”. Ruoka ja asunto tuli näin maksamaan noin 20 a 22 mk kuukaudessa, seikka, johon paljon vaikuttaa syöjiin vaatimusten suuruus. Osuusruokala toimii tänäkin vuonna.

Onko Muuruveden maamieskoulusta ollut näkyvää hyötyä, siihen on vielä ennenaikaista vastata. Voisimme kuitenkin luetella jo joukon kiitollisia vanhempia ja toimeliaita maahenkisiä nuoria miehiä koulun vaikutuksesta. Monelle kylälle on koulun vaikutuksesta levinnyt uudempia työesineitä kuten kesärekiä y.m. jotka ennen olivat tuntemattomia. Maamieskoulu on ollut maataloudellisen harrastuksen keskittäjänä siellä pidettyjen kokousten ja kurssienkin kautta. Sinne liittyy muistoja maamiehillä, sinne kansan lasten opettajillakin.
Se lyhytaikainen työ, jota täällä on jo suoritettu, olkoon alku pitkäaikaiselle työlle maataloudellisella tiedon vainiolla ja se nuorisojoukko, joka nyt jo on koulun käynyt, olkoon pieni etuvartiosto tuhatlukuiselle ammattitaidon omaavalle maalaisnuorisolle.

Kirjurina Aarne Hagman

Linkkejä lehtiin, joissa maatalouskoulu on mainittu

Laajemmat artikkelit:

Muita mainintoja:

Historian lehtien havinaa

Savon Sanomat 4.12.1912

Kansalliskirjastoon on digitoitu sanoma- ja aikakausilehtiä kootusti vuoteen 1939 saakka. Sotavuosien tiedot ja uutiset puuttuvat, koska esim. Savon-Sanomia tuolta ajalta ei arkistossa ole.
Sodan jälkeen “Laatokka”- lehdessä on uutisia myös Muuruvedeltä.

Etsin sisältöjä hakusanalla “Muuruvesi” ja laitoin talteen ne ko. lehtien sivut/osoitteet, joissa Muuruvedestä on jotain kerrottu. Käytin tässä toki harkintaa enkä ottanut mukaan esimerkiksi sellaista sisältöä, missä “Muuruvesi” sanana on vain muun sellaisen tekstin seassa, jossa ei muuten mitenkään kerrota Muuruvedestä. Muunkinlaista valintaa käytin. Käytin hakusanana perusmuotoa enkä esim. etsinyt sisältöä sanoilla “Muuruvedellä, Muuruvedelle tms.”, koska se olisi ollut jo liian työlästä.

Tämä projektini vaati systemaattisuutta ja aikaa, mutta oli myös erittäin antoisaa ja mielenkiintoista. Vanhojen lehtien kautta saa ikään kuin ajantasaisesti kurkistaa erilaisiin tapahtumiin ja muuhun elämään Muuruvedellä tuohon aikaan. Samalla voi muutenkin katsoa, mitä muita asioita avatussa lehdessä on tuona päivänä.

Kännykällä on helppo zoomata ja suurentaa haluttuun kohtaan avatussa lehdessä: “Muuruvesi”- hakusana erottuu tekstissä. Tietokoneella voi saman tehdä sivun + työkalulla ja sivua vierittämällä.

Vastaan tuli myös kokonaisia artikkeleja ja jopa teemanumero Muuruvedestä – Nämä olen linkittänyt tähän erikseen.

Linkit lehtiin

Ne ovat alla alasvetovalikoissa aikajärjestyksessä. Linkissä on päivämäärä, lehden nimi sekä lyhyt selostus, mitä asiaa siinä on.
Jätin pois esimerkiksi kuulutuksen nimeltä mainitusta isännästä, joka vähemmän hienotunteisesti kertoo, miten hänen kadonnutta renkiään pitää kohdella. Pois jätin myös vaimon kiellon ryhtymästä mihinkään kauppoihin miehensä kanssa. Ilmoitukset velkojen perinnästä eivät myöskään tulleet mukaan.
En myöskään laittanut linkkejä sivuille, missä selostetaan konkursseja ja pakkohuutokauppoja. Oli myös uutinen Muuruvedeltä kotoisin olevasta murhamiehestä, mutta senkin jätin pois.

On mielenkiintoista huomata, miten ruotsinkielissä lehdissäkin on juttuja Muuruvedestä.
Vanhimmissa lehdissä voi harjoitella koristeellisen fraktuuran lukemista.
Linkit avautuvat uuteen ikkunaan eli niitä kannattaa aina katsomisen jälkeen sulkea.

Listan alla on palautelomake, jolla voit kertoa omia tietojasi, muistojasi tai muuta kyseisestä asiasta.

Palautetta lehdistä

Tällä palautelomakkeella voit kertoa omia tietojasi, muistojasi tai jotain muuta lehdessä näkyvästä asiasta. Laita viestin aiheeksi kyseisen lehden tiedot ja aihe. Ilmoita samalla, voiko kertomasi liittää tänne nimelläsi varustettuna vai haluatko esiintyä tiedon tänne antajana nimettömänä.



    Aarne Hagman