Tuli vaimon kanssa puheeksi, että sopivalla ajalla ollessamme kesäpaikalta kotona Kuopiossa voisimme tehdä veneretken Muuruveden vesistöjen tutuille paikoille. Edellisestä vastaavasta retkestä noihin suuntiin olikin kulunut jo 49 vuotta ja silloinkin olimme kahdestaan liikkeellä.
Vuonna 2009 olimme kiertäneet Putaansaaren veneellä ja siitä on myös täällä artikkeli.
Kesällä 1977 tosiaan teimme retken melko samoja reittejä kuin nyt. Veneenä oli isän soutuvene ja perämoottorina valkokoppainen Terhi. Lähtöpaikkana oli silloin luonnollisesti kotipaikan eli Maatalouskoulun ranta.
Aloin kysellä Muuruveden tutuilta soutuvenettä lainaan. Mikko Leskinen sai meille semmoisen puhuttua. Otimme mukaan oman sähkömoottorin ja niinpä sitten retki toteutui iltapäivällä 1.7. lähtöpisteenä Kumpulahti.
Tässä artikkelissa katselemme veneestä otettuja kuvia ja kerron niihin liittyviä asioita menneitä muistellen.
Tässä retken reitti GPS:n taltioimana.
Ensiksi käväisemme Pappilassa.
Sieltä käytiin hakemassa virkatodistuksia ja sellaisen tarvitsin minäkin opiskelulainan anomista varten. Vuonna 1977 olimme asialla kahdestaan – Minkähän dokumentin silloin hankimme?
Kirkkoherrana oli tuolloin vielä kovin nuori Kaapo Björklund, joka siihen aikaan vielä asui pappilassa.
Kovin oli juhlallisen tuntuinen pappilan kanslia.
Ihan pitää muistia pinnistää, mutta saattaa tosiaan olla niin, että seuraavan kerran kävin pappilassa vasta viime kesänä. Nythän se on serkkuni Päivin toimesta saanut hienon ehostuksen ja uuden elämän.
Muuruveden meijeri lopetti toimintansa vuonna 1956 ja sen yhteydessä toimi mylly vuoteen 1975 saakka. Muistan meijerissä joskus lapsena käyneeni. Meijerin rakennuksia muutettiin asunnoiksi ja yhdessä sellaisessa olen vierailulla aikoinaan käynyt.
Satamakuvan yhteydessä on syytä mainita tämä artikkeli, koska siinä on kuvia ja juttua osin samoilta paikoilta kuin tällä retkellä:
Kesän mieleenpainuvimpia hetkiä oli, kun kuului Karjankoski- laivan torven törähdykset sen saapuessa Maatalouskoulun laituriin. Se liikennöi vuoteen 1957 saakka Kuopio-Karjalankoski- väliä.
Laiturin arkut oli tehty kivistä ja hirsistä. Nyt sen paikalla on enimmäkseen täyttömaata. Laiturin laidassa oli hyppylauta, josta en arkana ja hiukan huonona uimarina uskaltanut sukeltaa.
Laiturin oikealla puolella olevan kallion syvennyksessä oli juhannuskokon vakiopaikka.
Rantasauna tehtiin joskus 1960- luvun alkupuolella. Emme siellä kovin usein kylpeneet.
Saunaniemessä ja sen oikealla puolella (kuvassa) lahdessa oli hyviä onkipaikkoja: Yksi laakea paikka olikin nimetty ”Onkikallioksi”.
Saunan nykyisestä tilanteesta en tiedä. Maatalouskoulun alueella on muutenkin nyttemmin sellaista toimintaa, että eipä kotikonnuilla enää viitsi käpsehtiä.
Saunan takana oli muutama vuosi sitten myynnissä kaksi tonttia ja ainakin toisessa näkyi olevan rakennushommia menossa.
Auvisensaari kulki lapsuudessa myös nimellä ”Mutikaisensaari”, koska siellä asui sen niminen perhe.
Perheessä oli kaksi saman ikäluokan poikaa, mutta aika vähän heidän kanssaan puuhattiin. Muutaman kerran käytiin heillä kylässä.
Muisti on hauskan valikoiva varsinkin, kun tosi vanhoja asioita muistelee. Jostain kumman syystä juuri noiden poikien kohdalla muistuu mieleen yhteiset uintivehtaamiset: Jotta olisi uskaltanut ns. kastautua eli mennä ”umpsukkeliin” viileään veteen esim. kiveltä hypäten, piti posmittaa joku ”voimalause”. Tutuin lienee tämä: ”Yksi, kaksi, kolme, istu isän polvel, äiti sano, älä istu, isä sano, istu vaan!”
Osoituksena siitä, että me pikkupojat jossain määrin seuraisimme uutisia ja maailman tapahtumia, olimme kehittäneet seuraavan: ”vili…vili…vili…brant!” ja sitten sukellettiin – Willy Brandt oli tuohon aikaan Länsi-Berliinin pormestari.
Lintuharrastus oli minulla alkanut ja sen tiimoilta tuli usein Ryötissä käytyä. Sen männyssä oli monena vuonna ampuhaukalla pesä.
Ryötin länsipuolella olevan matalikon laidoilta sai pohjaongella (pilkillä) hyvin ahvenia.
Molempien näiden saarien nimien syntyä, alkuperää on pohdiskeltu ja ne on mainittu tässä artikkelissa.
Pienessä Lukkarinlempisaaressa oli mukava veneretkillä piipahtaa.
Kankisaaressa oli jokin talo ja rannassa varasto: Saattoivat liittyä jotenkin uittohommiin. Aika harvoin tuli saaressa käytyä, kun oli vähän semmoinen olo, ettei oikeastaan sinne saanut mennä.
Veneretkemme 1.7. jatkui Honkasalon Kangasniemen ja mantereen puolen Kurkiniemen väliseen salmeen.
Marjastamaan mentiin useinkin veneellä ja yksi vakiokohde mustikankeruulle oli juurikin tuo Kurkiniemen rantametsikkö. Nyt siinä näytti olevan taloja.
Riihilahden takana näkyy Västinmäki. Jos kuva olisi otettu 1960-luvulla, siellä erottuisi kolmiomittaustorni, johon ainakin kerran myös kiipesin. Tornissa oli kalasääsken pesä.
Silloin tällöin mäelle kavuttiin, mutta emme menneet sinne tätä kautta, vaan kuljettiin veneellä Narislahden pohjukkaan ja käveltiin sieltä mäen juurelle, josta sitten kavuttiin ylös varsin jyrkkää rinnettä.
Vesi on tänä vuonna alkukesästä ollut todella alhaalla ja siksi tutuilta kyselin ennen retkeä, pääseekö Pirttisalmesta veneellä läpi. Tietoa ei heillä ollut ja huoli oli turha. Siltarummun läpi pääsi mainiosti.
Tässä kohti pitää taas nyt oikein terästää muistia: Minusta tuona kesänä 1977 ja siis myös sitä ennen tässä ei ollut siltaa eikä siis myöskään sen kautta tietä Honkasaloon.
Tässä on vanha kartta vuodelta 1973 ja ilmakuva vuodelta 1965.
Retki jatkui Sepänselkää pitkin. Kuvassa näkyvässä veneestä päätellen joku odottaa, että vesi nousee joskus paljon korkeammalle!
Sitten piti päättää, kummalta puolen Kallinsaloa jatkamme matkaa. Moottorin akussa olisi hitaalla vauhdilla kyllä virtaa riittänyt Kallinsalon kiertämiseenkin, mutta päätimme mennä sen itäpuolelta.
Retken kartassa näkyvä kiekura vaatii tässä vaiheessa selityksen:
Ajattelimme ensin rantautua evästauolle Kallinlahden itäpuolen kallioille, mutta päätimme kuitenkin käydä katsomassa, minkälainen on Kuoresaaren kärjessä oleva laavu. Huomasimme, että sen luona, ennen virtaa rantautuminen oli kivikon takia hankalaa ja siksi palasimme takaisin Kallinlahdelle. Sieltä löytyikin mukavan suojaisa kalliopoukama.
Nämä kalliot ovatkin todella tuttuja paikkoja 1960-luvun veneretkiltä. Aika usein olimme myös näillä paikoin yötä telttaillen – Ahvenia nuotiolla paistettiin, kalalokkien kirkunat kuuluivat läpi yön ja kuikkakin huuteli komeasti selällä: kerran satuimme sen ihan vedenrajassa olevalle pesälle.
Jonkin verran harmittaa, että sää ei suosinut kuvaamista etenkin vastavaloon, kun oli liian tasainen pilvipeitteinen sää. Niinpä tämäkin kuva on lattea.
Kuvassa kannattaa kiinnittää huomiota myös veden väriin. Kameran asetukset ja kuvan säätö siihen jonkin verran vaikuttavat, mutta kyllähän näidenkin vesistöjen vesi on vuosikymmenten saatossa kovasti tummunut ja ruskistunut. Muistelen, että aikoinaan näilläkin rannoilla näkyi pohja aika syvällä kirkkaassa vedessä.
Sitten muistelen lisää tämän kartan ja ilmakuvan avulla.
Kallinlahden kalliot olivat tosiaan vakiopaikkoja veneretkillä.
Olen itsekseni miettinyt, miksi emme koskaan retkeilleet Akonvedellä, vaikka sinne olisi ollut lyhyempi venematka. Selitys näkyy kartallakin: siellä ei ole vastaavia mukavia saaria retkipaikoiksi. Voihan syy olla ihan sekin, että jotenkin vain suunta veti myötävirtaan vesistöissä.
Emme koskaan käyneet Karhonniemen seutua pitemmällä, siis itse Karhonselällä.
Niemen koillispuolella erottuu pieni Myhkyrin saari ja siellä olevaa sääksen pesää käytiin kyllä veneestä käsi katsomassa.
Ellen ihan väärin muista, Suuressa Saunasaaressa, jossa kasvillisuus oli kuivaa kangasta käytiin joskus puolukassa.
Eräs yksittäinen muistikuva on syytä mainita:
Eräänä kesänä vesi oli todella poikkeuksellisen korkealla ja jossain kohti veneellä pääsi sananmukaisesti metsään. Karttaa katsoen paikka voisi olla Kallinlahdenniityn seutu, joka on hyvin matalaa aluetta. Putaanjoesta muistan vastaavan tulvan ja em. artikkelia tehdessäni otin asiasta selvää ja vuodeksi valikoitui 1967, mikä ajallisesti sopii hyvin muistikuvaan.
Kartassa näkyy sekä Kallinsalon että Matkussaaren rannan tuntumassa ”ukkoja” eli puiden uittoon liittyviä rakenteita. Niihin kiinnitettiin nippulautat, joita näkyy ilmakuvassa. Nippujen reunoilla oli hyvä onkia.
Saaren jyrkkien kallioiden päälle tietysti joskus piti kiivetä, mutta en ainakaan tunnusta, että sieltä olisi kivenlohkareita veteen vyöräytelty.
Matkussaaren kaakkoiskulmassa näkyy ilmakuvassa niitty ja sen keskivaiheilla talo. Se on silloinen partiokämppä. Se kunnostettiin 1960 alkupuolella Muuruvedellä käynnistyneen partiotoiminnan käyttöön.
Muuruveden Maatalouskoulun johtaja Paukkunen oli tässä aktiivinen ja koulu myös ”sponsoroi” hanketta rakennustarvikkein. Muistan, kun parruja ja lautoja lastattiin soutuveneeseen, jota sitten Paukkusen keskimoottoriveneellä hinattiin Matkukseen: puutavara piti syvässä uineen veneen uppoamatta.
Yhtenä kesänä saaressa oli partioleiri, jossa yövyttiin niitylle pystytetyissä teltoissa. Vuosi oli 1963 tai 1964.
Kämpällä käytiin sitten muutenkin kuin partion merkeissä.
Partiotoiminnassa oli erilaisten retkeily-ym. taitojen hankkimisen lisäksi se positiivinen puoli, että sai touhuta myös kirkonkylän poikien kanssa. Muutenhan me Maatalouskoulun porukka olimme oikeastaan vain keskenämme.
Paluumatkalle lähdimme Matkusvirtaa pitkin.
Kuoresaaren laavun laituri on tuon niemen jälkeen oikealla, mutta siihen emme siis enää pysähtyneet.
Retken lopuksi pitää muistella Virransuusta yksi asia:
Akonvesi-Putaanjoki/Muurutvirta-Muuruvesi-Matkus oli aikoinaan varsin tärkeä puunuiton reitti. Tukki- ja nippulauttoja koottiin myös Mataalouskoulun rannan lähellä, Putaanjoen suussa ”lahdessa” ja myös Västinniemen tien luona Taivallahdessa.
Oli metkaa seurata, miten taitavasti hinaaja veti lauttaa niin, että se sopivasti taittui Virrannimen ympäri kohti Matikkasalmea.
Me taitoimme kulkumme kohti lähtösatamaa ja vedimme sitten veneen telalle.
Kokonaismatka oli 15 km ja retkellä olimme noin 4 tuntia.
Palautetta retkeemme liittyen
Jos sinulla on omia muistikuvia retken paikoilta tai tekstissä mainituista asioista, kirjoita niitä tähän lomakkeeseen. Tiedot tulevat minulle.
Aarne Hagman
