Alla olevassa artikkelista voit lukea millaista elämä oli Muuruveden Purjejärven Vanhalla Paikalla 1880 – 1921. Amanda Martikainen, o.s. Tengvall, syntyi 1897 Purjejärven Vanhalla Paikalla Jussi (Johan, Janne) Tengvallin ja hänen vaimonsa Ulla (Ulriikka), o.s. Kervinen, neljäntenä lapsena. Amanda Martikaisen muistelmat tallensi hänen tyttärensä Eila Sakslin vuonna 1971. Eila Sakslin on myös täydentänyt muistelmia mm. lohkomisasiakirjoilla ja muilla faktatiedolla. Luvan muistelmien julkaisemiselle antoi Eila Sakslinin tytär Maija Sakslin.
Amanda Tengvallin muistelmia on muokattu siten, että samoja asiasisältöjä koskevat lauseet on ryhmitelty samaan kappaleeseen, samoin on lisätty väliotsikot ja tekstin lihavoinnit. Muistelmatekstit sellaisenaan on julkaistu tässä artikkelissa vaalean keltaisella taustalla kursivoituna.
Amanda Wilhelmiina Martikaisen os. Tengvall s. 19.07.1897 kertomasta merkinnyt muistiin hänen tyttärensä Eila Sakslin 15.09.1971 (13.07.1999) .
Vanha Paikka Muuruveden Purjejärvellä
Vanha Paikka oli osa Niemen perintötilaa Kuopion läänin Nilsiän pitäjän Muuruen kylässä. Ensimmäinen Tengvall Vanhallapaikalla oli Nilsiästä muuttanut Petter Johan Tengvall/Kurkiluoma/ Vallenberg (W?) s. 1820. Tämä tarina kertoo hänen kolmesta pojastaan. Ei ole selvillä kenelle talo kuului, siellä harjulla ollut talo, ennen Tengvallien muuttamista sinne asumaan.
Rakennukset ja pihapiiri
Vanhanpaikan kolmesta veljeksestä vanhin Jussi Tengvall nouti 1891 morsiamensa Ulla Kervisen Kuopiosta taloon työtä tekemään. Niinpä talossa olikin kolme miniää yhtä aikaa. Ensin toi nuorikkonsa taloon Johan (Janne /Jussi), sitten Taavetti ja viimein Olli. Sen vuoksi pitikin taloa ruveta jakamaan poikien kesken. Vanhin veli Jussi sai valita ensin, sitten Taavetti ja Ollille jäi, mitä jäi eli suuri kotitila Vanhapaikka.
Vanhapaikka oli niin suuri, että koko Muuruveden pitäjä piti siellä iltamia. Tuvassa oli näytöslava ja kaikki ja vielä sovittiin tanssimaan. Viidellä ikkunalla siellä naisten puolella.
Talon päädyssä oli kaksi ikkunaa ja karsinan puolella yksi ikkuna. Sitten oli pitkä eteinen ja perällä oli ruokahuone ja sitten oli kammari ja sali ja sitten tällä puolella neljä huonetta, eteinen ja sitten oli konki ja sitten kuisti, avokuisti. Kuisti oli Lauttalahteen päin ja peräseina oli Purjejärvelle päin.
Mertalaan päin oli tuvan pää ja kiveen päin olivat kammarit. Rakennus oli niin pitkä, että se ulottui kiviin asti, jotka vieläkin ovat jäljellä (1971). Talo oli Muuruveden suurimpia taloja. Silloin kun se 1921 tulipalossa paloi, sanottiin uutisissa, että eräs Muuruveden suurimpia taloja paloi koko viime yön.
Vastapäätä taloa oli talli, jossa oli ne kymmenen hevosta ja sitten oli semmoinen konjus, juoksijat kasvatettiin siellä ite. Olli kasvatti niin kovasti ja Taavetti oli niin hevosrakas. Aina kasvatettiin uusia hevosia, että niillä pääsi markkinoille, jossa niitä myytiin ja varsat aina kasvoivat siinä konjuksessa. Sinne luotiin aina ne kakarat, siellä kasvoivat varsat. Sitten oli sellainen yläkerta, heinäpuoli. Sitten oli kaksi aittaa ja alhaalla oli vilja-aitta., siinä samassa tallirakennuksessa. Sen takana olivat ne navetat.
Taas oli sitten matkaa, se sarka kokonaan missä on se suuri vatukko, niin siinä olivat navetat, siinä oli iso navetta, siellä oli sitten pieni navetta, sitten siellä olivat lammaskarsinat, jossa huusivat lampaat, niin hirveätä ääntä ne pitivät, kun niitä oli niin hirveän paljon. Ja tällä puolella Mertalaan päin tuli se suoja, missä olivat vasikat ja nuori karja ja tänne riiheen päin, vanhaan riiheen päin, missä on se suuri koivukin, joka on vielä elossa niin sinne päin tuli navetta. Kaivo oli sen takana, sieltä rännättiin se vesi ja lämmitettiin ja sitten se tuli rännin kautta ja sitten vesi loppui siitä kaivosta, niin sitten vesi vedettiin lammesta.
Lehmiä oli navetassa nelisenkymmentä ja sitten kolmisenkymmentä täällä toisella puolella. Se oli samanlainen tämä nuorkarjan puoli. Parhaimmillaan karjaa oli noin 50 päätä. Sitten vasikoita ja lampaita. Ennen kun leikittiin siellä luhta-aitan vinnissä ja sieltä juostiin. Sitten oli vielä samanlaiset aitat kuin Mertalassa. Kun Mertalaan päin oli se pirtti, niin siellä olivat sitten ne aitat, jotka olivat meidän aitat ja talon aitat. Pääty oli Lauttalahteen päin ja toinen pääty (Ala) Purjejärveen päin.
Aittoja oli kolme kappaletta. Aitassa oli yläkerta. Yläkerrassa siellä luhdissa oli Taavetin nuorikolla Annilla erikoinen osa. Hänellä kun oli siellä myynit (kapiot) ja kaikki sillä Karhuttarella. Hän oli perheensä ainoa tytär ja siihen aikaan talon tyttäret Mandi ja Anni, niin ne kävivät kaupungissa hakemassa sateensuojat ja kaikki ne kureliivit ja ne röijyt, ne kaikki tiukat. Ne kaikki olivat siellä vintissä
Veljekset Jussi(Johan), Taavetti(David) ja Olli (Olof)
Pelloilla Taavetti oli Ollin apuna kyntämässä vakituisena ja sitten on kai ollut työmiehiä kyntämässä toverina. Kun Olli oli enemmänkin kuin herrasmies. Hän kun oli käynyt Venäjällä? Suomen Kaartin. Hän oli ainoa Tengvalleista, joka oli hyväksytty sinne, Haminassako se oli vai missä, samaan aikaan kuin Mannerheimkin. Se kesti kai kolme vuotta. Hänestä tuli semmoinen, voi, voi, se oli niin kova lukija ja kirjoitti ja kai isäkin Johan (Jussi/Juho/Janne) osasi jonkinverran lukea, mutta ei silloin ollut vielä kansakoulua.
Mutta Olli setä tuli hienoksi senkin puolesta, ensiksi kaunein poika oli, suurin ja kookkain ja sai vielä opin käytyä. Ja sitten isännyyden otti haltuunsa, kun osasi kirjoittaa, laskea ja oli oppinut maailmanmieheksi jo. Se oli niin että torvet oli ja pyssyt oli ja koirat kasvatettiin ja vielä se oli oppinut siellä sotaväessä ollessaan hanuria soittamaaan.
Ja Jussi oli vain se, Janne, joka teki töitä ja valvoi, niin ettei uskonut ketään sitä ajokkiaankaan ruokkimaan, meni aina kahden aikaan aamusella ja sanoi, että sitten sillä on hyvä lähteä, kun sitä on syötetty, käymään mökkien paikoilla ja pääpaikalla. Olli puolestaan ajoi komeasti oreilla. Kerrankin hän oli vähän ryypyksissään ajanut oriillaan suoraan Seurahuoneen saliin. Olihan siitä tullut hiukkasen korjauskustannuksia. Tengvallit olivat ”kuuluisia” Kuopiossakin.
Rukiinleikku, riihen puinti ja maan muokkaus
Niin että kun oli viljelykset saatu kasvamaan hyvin ja aumat olivat pelloilla ja riiheyksiä riitti koko talveksi. Joka toinen päivä oli aina riihelle meno aikaiseen. Ja talkoita pidettiin siihen aikaan sillä tavalla, että oli ilmoitettu kylälle, että nyt on Tengvallissa talkoot – rukiinleikkuu. Ja se oli tavallisesti siinä Ollin päivän seutuun ollut ja Olli setä meni hanurin kanssa ja suuren viinapullon kanssa sinne suuren, suuren ruishalmeen päähän ja siellä rupesi soittelemaan ja sanoi, että nyt sitten se saa ensimmäiset ryypyt, joka ensimmäisenä on täällä saran päässä ja pellon päässä. Niin siellä se soitteli ja odotteli sitä väkkee ja pihamaalla oli suuri pöytä aina laitettuna ja sopat keitettynä ja siihen ruvettiin sitten syömään ja pitämään lystiä. Ja Taavetti oli sitten Ollin seurassa ja kovasti sitten tyttöjen kanssa häärittiin, että ennen kuin kerittiin avioliittoonkaan, että.
Ja Ukko Tengvall oli aina sanonut tytöille, että nyt savikkopellot kun oli, ei savinen pelto siedä koriata kuokkamiesta, että pitää panna vanahat ja huonommat vaatteet ja semmoisella puumoukarilla mäntiin hakkaamaan sitten suurimpia savipaakkuja sieltä pellolta, että kaikki ollaan työssä eikä saa jäädä kottiin laiskottelemaan. Ja niitä piti, niitä suuria savimoukkuja hakata perunapellosta ja muusta. Että aina oli semmoinen puusta tehty semmoinen kuin vasara, isompi kuin vasara. Ja sillä kuljettiin viervierestä, niin että saatiin hakattua paakut ennen kuin sitten rupesi tulemaan viljelyspellot siihen kuntoon kuin ne nykyisin siellä ovat. 28 hehtaariako sitä on vai 20 hehtaaria sitä Vanhanpaikan peltoa?
Niin riiheyksien puintiin mentiin aina kahelta. Ja sitten oli viljojen sisälle laitto seuraavaan kertaan ennen kuin mentiin saunaan. Sauna oli sitten joka riiheyksen perästä. Aamusella lämmitettiin saunakin, niin että sitä ei menty minnekään töihin riihen perästä ennen kuin oli saunassa käyty. Osa porukasta oli navettatöissä, osa porukasta puimassa. Siihen aikaan ei ollut vielä ihan alakuna, kun äiti (Ulla) meni miniäksi. Mutta sitten jo oli kun erottiin. (1904 veljekset sopivat alustavasti pesänjaosta). Niin sitten oli jo niittokone ja kylvyheinää, mutta ei Lauttalahessa vielä ollut.
Siihen asti tehtiin heinä luonnonheinästä. Kun Välniittykin oli kuulemma ollut sellaista heinää, että se kuivana kesänä, kuin minäkin (Amanda Tengvall s. 1897) olen syntynyt oli ollut niin, että kun niitettiin ja niin ohutta se oli ollut että sitten sai jo iltasella lattoon viedä, niin samana päivänä.
Lehmät lypsivät jonkin verran, kun Muuruvedelle perustettiin Kivelä, se meijeri, jonneka sitten vietiin siltäkin Vanahaltapaikalta jo kerma, ensimmäinen separaattorikin ostettiin jo, joka oli remmillä vedettävä, remmi aina laitettiin siihen. Ja sitten Kumpulahteen kannettiin tai hevosella veettiin se kerma ja siitä venneellä sitten sinne rantaan, mikä nykyisinkin on se laivaranta. Siellä oli Kivelällä se meijeri. Nyt se meijeri on jo ainakin kymmenen vuotta sitten lakkautettu.
Tilan jakaminen
Pohjois-Savon maanmittaustoimiston papereista Kuopiossa selvisi, että Tengvallien tila halottiin (lohkottiin) Niemen (kruunun?) perintötalosta no 4 Muuruveden kylässä ja pitäjässä, Iisalmen kihlakuntaa, Kuopion lääniä. Niemen perintötilan pinta-ala vuonna 1801 oli 1.186, 73 ha. Tiedot lohkomisasiakirjasta, jolla veljekset jakoivat alkuperäisen tilansa veljesten kesken.
Maanomistusolojen kehittymisestä Pohjois-Savossa voit lukea tästä linkistä; http://savonhistoria.edita.fi/1721-1870/iii-maaolot/
Veljekset olivat sopineet keskenään 1904 tulevasta jaosta. Mutta toimitusmies ilmoitti, jaon 1914-15 alettua, ettei sellaisella lain voiman voittamattomalla jakoasiakirjalla ole tässä halkomisessa mitään pätevyyttä. Halkomisen teki varamaamittari K. A. Kunnas. Toimitus oli no 2500. Halkominen tarkastettu, hyväksytty ja maarekisteriin merkitty. Kuopion läänin Lääninmaanmittauskonttorissa 13. huhtikuuta 1916. Teksti otettu jakokirjasta, jolla Lauttalahti erotettiin Litt. C ja R N:o 4? Lohkomisen alettua olivat Johan ja Olli jo kuolleet. Johanin puolesta paperin allekirjoittivat hänen leskensä Ulla Maria Tengvall os. Kervinen ja vanhin poika Antti Juho Tengvall sekä Taavetti Tengvall omasta puolestaan. Olli Tengvallin (vuodesta 1906 Kivivallin) puolesta asiapaperin allekirjoitti lesken ja alaikäisten tyttärien Anna-Liisan ja Saimin puolesta holhooja O.V. Hakkarainen. Lisäksi uskotut miehet Kalle Kuutamo ja Atami Mertanen sekä viran puolesta K.A. Kunnas varamaamittari.
Sitten kun Kalle oli syntynyt 1902 niin sitten ruvettiin Vanhaapaikkaa jakamaan. Juho vanhin veljes sai ensin valita. Lauttalahteen tuli Juho (Johan/Jussi) Tengvallin ja meidän koti, kaikki kun muutettiin Lauttalahteen. Sinne mökin paikalle ja ruvettiin sinne rakentamaan lisähuoneita. Talon jaossa sinne tuli karjaa, kymmenkunta tuli itsekullekin lähtiessä sitä lypsykarjaa, että piti ruveta navettaa tekemään heti ensimmäiseksi ja lisähuoneita, kun ei ollut kuin tupa viidellä ikkunalla Lauttalahdessa. Äiti tykkäsi ja isäkin, että Lauttalahdessa on kirkkaat lähteet. Siellä oli kaksi lähdettä ja siten juokseva vesi, ettei tarvinnut sitä vettä kaivosta ottaa eikä järvestä, kun Purjejärvi oli vain sisäjärvi, umpinainen lampi. Sinne on vasta myöhemmin laitettu ne kanavat.
Kalavedet olivat myös Lauttalahdessa. Se oli pääasia, sillä Vanhaltapaikalta piti aina mennä kalastamaan Lauttalahteen. Lauttalahden rannassa olivat aina veneet ja nuotat ja käytiin Laavonsaarilla asti (Kuopion lähellä) muikkukalassa neljän viijen talon kanssa. Zittingien ja Baldanien kanssa oli Tengvalleilla yhteinen nuotta ja sinne lähdettiin suurille Laavonsaarille muikkua kalastamaan. Se oli syksyllä sellainen suuri ruljanssi, jota ei nykyisin enää harrasteta. Mutta muuten on kaloja Matikkasalmessa ja siellä Lauttalahden rannassa. Ne ovat hyvin kalaisia seutuja. Siellä on hyvä kalastaa (mm. kuhia).
Matikkasalmeen meni Taavetti Tengvall, seuraava veljeksistä. Hän sai valita. Nuorin Olli Tengvall jäi sitten pääpaikalle (Ala)Purjejärven rannalle, josta on 800 metriä Lauttalahteen ja laivaväylälle ja järven rantaan.
Uuden talon rakentaminen
Vielä minä jatkan siihen vanhempieni juttuun. Kun minun isäni isä Petter Johan Tengvall ja isänäiti Wilhelmiina Tammelin muuttivat Nilsiän kirkolta Muuruvedelle, niin kolme poikaa ja kolme tytärtä oli mukana ja he varttuivat sitten siihen ikään, että rupesivat sanomaan isäukolle Petterille, että elähän Sinä yksiksesi komentele, että tässä ruvetaan myökin tietämään, että missä sitä ruvetaan uutta taloa ja muuta laittamaan. Se oli siellä ylempänä harjulla se vanha talo ja se oli siellä vanhemmaksi tullut, että piti ruveta rakentamaan. Niin Ukko Petteri sanoi, että tänne harjulle vain. Täältä on hyvä näköala lammille ja kaikelle.
Niin hommasivat lapset Petterin vanhimman tyttären luokse, Holopaisen Helenan luokse ja Hintun luokse ja sanoivat, että menehän isä nyt appena tuonne vävypoikaisi luokse Kuopioon. Rakennus oli jo rakennettu harjulle ikkunakehystä myöten. Niin sillä aikaa pojat ja rakentajat vetäisivät noin 30 metrin päästä harjulta rakennuksen alemmas, missä oli hieman korkeampi paikka. Sinne muutettiin rakennus ja sitä jatkettiin lasien korkeudelta ylöspäin.
Sitten kun Ukko Tenni tulikin Kuopiosta ryyppyreissulta vävypoikansa ja tyttärensä luota niin hän näki jo riihen luota, kun tuli kotiin, että perhana, nyt ne on tuon rakennuksen tuohon panneet, tuohon alas, että ovatpas määräyksensä rikkoneet. Ja olipa antanut aika satikutia pojilleen. Mutta pojat olivat sanoneet, että kuka hitto sinne navettaankin vetää viisikymmenpäiselle karjalle, kun sammio ja hevoset nytkyttävät mäen päälle noustessa sammion puolilleen. Niin kyllä se on vain niin isäukko, että talo jää tähän. “
