Juankosken ruukiin takia silloista Muuruveden kuntaa voitiin toki pitää myös tehdaspaikkakuntana. Juankosken itsenäistymisen jälkeen näin ei enää varsinaisesti ollut.
Juantehdasta ei tässä esitellä.
Muuruveden Osuusmeijeri ja mylly
1900- luvun alussa Muuruveden lehmien maito toimitettiin Kuopion Osuusmeijeriin, jonka osakkaita Muuruveden suurimmat tilat olivat. Varsinkin kelirikkoaikoina maidon toimittaminen Kuopioon oli jopa mahdotonta. Keskikoisten ja pienten karjojen omistajat virittivät tästä syystä keskustelua omasta meijeristä. Vuotjärveläiset tilat liittyivät Nilsiän Osuusmeijeriin.
Oman meijerin puuhaamiseen otettiin mukaan Muuruveden maamiesseura. Muuruveden Osuusmeijerin perustava kokous pidettiin 20.4.1904. Meijerille ostettiin tontti Kurikkaniemestä Alatalon isännältä J.Zittingiltä. Tontille johtava tie, rakennus ja sen koneet saatiin valmiiksi ja toiminta alkoi 1.12.1905. Seuraavana kesänä rakennettiin asuinrakennus.
Kuljetusongelmat olivat alkuaikoina toiminnan suurin huoli. Osakkaat kuorivat kerman separaattorilla kotinavetassa itse ja lähettivät sen meijeriin. Välillä kerma oli liian huonoa voin tekemiseen. Tilanne parani parempien teiden ja meijerin omien maidonkuljetusautojen myötä. Kuopioon meijerin tuotteet vietiin kesällä laivalla ja talvella alkuaikoina hevosilla ja myöhemmin kuorma-autoilla.
Meijerin tuotteiden hyvää laatua pyrittiin pitämään yllä tuottajille laaditulla laatumaksuluokittelulla, maatalousneuvojilla ja jäsenten välisillä kilpailuilla.
Tomintaa hankaloitti alhainen jäsenluku. Taloudellista tilannetta vaikeuttivat ympäröivän yhteiskunnan muutokset: vuoden 1918 tilanne, 1930- luvun lama ja toinen maailmansota.
Uusia laitteita, rakentamista ja kuljetuskalustoa hankittiin lainarahalla. Tämä osaltaan johti meijerin tominnan lopettamiseen vuonna 1956. Silloin se sulautui Kuopion Osuusmeijeriin, jonne maidontuottajat maidot sitten lähettivät.
Meijerin yhteydessä toimi mylly, joka aloitti vehnän jauhamisella 1939. Meijerin toiminnan loputtua myllyn toiminta oli pysähdyksissä. Vuodesta 1963 alkaen mylly oli yksityisomistuksessa ja lopetti toimintansa 1975.
Koivistoisen betonitehdas
Martti Koivistoinen alkoi valmistaa kattotiiliä vuonna 1935 Akonpohjassa riihessä, joka muutaman vuoden päästä paloi. Martti hankki taidot itse alan kirjallisuudesta. Ennen konelaitteita tiilet “lyötiin” käsivoimin.
Ensimmäinen tehdasrakennus valmistui 1937 Kaavi-Juankoski- tien varteen, jossa oli soraa ja vettä saatavilla. Sotavuosina kovaa työtä tekivät naiset ja nuoret.
Sotien jälkeen tehtiin katto-, harja- ja seinätiiliä jo koneellisesti. Lisäksi oli kaivorengasmuotti.
Sähköt tehtaalle saatiin 1952.
Vuosien 1950-1960 vaisun kauden jälkeen rakentamisen vilkastumisen takia tehtaan tuotanto koheni. Betoniasema valmistui 1970. Betoniharkoista tuli merkittävä tuote.
Kahden omistusmuutoksen jälkeen tominta Akonpohjassa loppui 1996.
Myllyt ja sahat
Pieksän mylly
Tämä oli oli ilmeisesti vanhin ja toimi jo 1600- luvulla. Ensimmäinen siipiratasmylly sijaitsi nykyisen myllypadon kohdalla (Karttapaikka). Viimeisin myllyrakennus tehtiin 1740- luvulla.
Toinen mylly oli vesiturbiinilla toimiva kivimylly. Sen yhteydessä oli 1900- luvulla myös raamisaha.
Mylly oli talojen yhteisomistuksessa jaettuna jossain vaiheessa 30 osuuteen. Eri talojen omistus määriteltiin kappoina.
Vuonna 1954 Levälahdessa asuva Jouko Heikkinen osti myllyn.
Mylly lopetti toimintansa vuonna 1966. Ikävä kyllä vielä varsin hyväkuntoinen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus purettiin vuonna 1985.
Pieksänkosken mylly
Neljä talollista perusti mylly- yhtiön 21.12.1927. Ostetulle maalle rakennettiin mylly ja sirkkelisaha. Myllystä on käytetty myös nimiä Hanhisalmen mylly ja Eemelin mylly silloisen myllärin Eemil Parviaisen mukaan. Toiminta loppui 1940- luvun lopulla.
Joen toiselle, Nilsiän puolella oli Eero Hakkaraisen 1800- luvun lopulla perustama mylly, “Hakkarilan mylly”. Siinä oli myös raamisaha, särmäyssirkkeli, pärehöylä ja sarkatamppi (Finna.fi).
Lähitaloihin saatiin sähköä vesivoimalla toimivasta generaattorista.
Sarkatamppi paloi 1920- luvulla ja sahan toiminta loppui sotien jälkeen. Mylly lopetti toimintansa 1950- luvun alkupuolella.
Tihvonjoen mylly
Mylly rakennettiin 1920- luvulla ja se toimi 1940- luvulle saakka. Sen omisti kolme lähiseudun taloa. Siinä oli pärehöylä.
Navasjoen mylly
Mylly rakennettiin 1900- luvun taitteessa. Sen omistivat Narilan Hakkaraiset. Myllyn yhteydessä oli pärehöylä ja raamisaha. Vettä riitti toimintaan vain kevään tulva-aikaan. Sota-aikana pato rikkoutui, jäätynyt turbiini halkesi ja myllyn toiminta vesivoimalla loppui. Kun vesivoimaa ei enää ollut, loppui myös sahaaminen, koska sähkö ei riittänyt sen pyörittämiseen. Myllyn toiminta lopppui 1970- luvun alussa.
Höyrymyllyt
Tämmöinen oli Muuruveden meijerin ja Juantehtaan yhteydessä.
Tuulimyllyt
Näitä oli oman talon tarpeisiin Narilassa, Koivulassa, Hiltulanmäellä ja Myllymäellä
Muuta pienteollisuutta luettelona
- Akonpohjan Niemelä, tiilitehdas; 1900- luvun akuvuosikymmenet
- Niinimäen Korpelan tila, tiilitehdas
- Kesämäen Puustilan korjauspaja; 1950- luvun loppuun
- Mannerin korjaamo Tihvonjärvellä; aloitti 1947
- Vuotjärven Metalli- ja konehuolto
- Meijerin akakerrassa useita yrityksiä 1970- luvulla
- Kainulaisen puuyhtiö Vehkalahdessa ja myöhemmin Akonpohjassa
- Kukkosen puusepänliike Muuruveden kylällä
Lähde: Emäpitäjästä tehtaan varjoon – Elämää ja tapahtumia muurivetisten matkassa, toimittanut Anu Rissanen; MediaWallius 2001
Yritystoimintaa vuonna 1937
