Suomalaiset menestyivät Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa monellakin saralla erityisesti keihäänheitossa niin miesten kuin naistenkin sarjoissa. Kultamitalin toi Tapio Rautavaara ja hopeamitalin juuriltaan muuruveteläinen Kaisa Parviainen. Kultamitalin toi myös Aale Tynni taidesarjoissa. Tämän jälkeen taidelajit poistettiin olympialajeista
Nostetaanpa nyt Kaisa eli Katri Vellamo Parviainen keihäänkärkeen.
Kaisa Pekantytär Parviainen syntyi Muuruvedellä 3.12.1914 kuusilapsisen perheen nuorimpana ja kuoli v. 2002 Raumalla. Kasteessa hän sain nimen Katri Vellamo, mikä puhekielessä sai nopeasti muodon Kaisa. Hän oli vikkeläliikkeinen ja synnynnäinen kilpailija. Juoksi pitkin maita ja mantuja jo varhaisina lapsuusvuosinaan. Kärrytiet, lehmipolut ja kylien väliset kinttupolut tulivat tutuiksi. Muuruveden vaatimattoman urheilukentän suorituspaikoille piirtyi koulutyttösen heiveröiset varpaanjäljet. Kentällä hän oli kyläkunnan haka jo alakouluvuosinaan.
Mutta kukapa osasi arvata Kaisan lahjakkuutta pitemmän päälle. Vartuttuaan hänestä kehkeytyi kiistaton naisurheilun uranuurtaja Suomessa. Jo 33-vuotiaana hänet palkittiin ensimmäisenä suomalaisena naisurheilijana olympiamitalilla: Hän voitti Lontoossa hopeaa keihäänheitossa.
Vaikea Kaisan menestymistä oli arvatakaan. Hänen jalanjälkensä ja askelmerkkinsä rapautuivat nopeasti Muuruveden mullasta ja metsäisiltä kinttupoluilta perheen muutettua Pieksämäelle 1920-luvun lopulla. Urheilijaneitosen kehitystä ei suuremmin, jos ollenkaan synnyinseudulla enää seurattu suppeaa sukua lukuun ottamatta. Poliittinen ilmapiirikin saattoi osaltaan vauhdittaa tietä unholaan. Isä, Pekka Heikinpoika Parviainen oli nimittäin työväenliikkeen vahvimpia toimijoita Muuruvedellä kunnan itsenäistymisvaiheissa ja vapaussodan aikoina. Veljensä Jannen kanssa he muodostivat sellaisen poliittisen parivaljakon, jotta oksat pois. Aika vaan oli sellainen.
Vuoden 1911 valtiopäivävaaleissa Pekka Parviainen oli ehdokkaana Kuopion läntisessä vaalipiirissä ja ylettyi työväenpuolueen ensimmäiseksi varaedustajaksi.
Mutta sitten Lontooseen 1948
Lontoon olympialaisilla kesällä 1948 oli erityinen asema. Olympiadilla tarkoitetaan kahden perättäisen kesäolympiakisojen välistä aikajaksoa, mikä jo antiikin kreikkalaisen tavan mukaan on vakiintunut neljäksi vuodeksi. Tämä sykli sekoittui II maailmansodan riehuessa eikä vuosien 1940 ja 1944 olympialaisia järjestetty. Näin Lontoota edeltävän olympiadin pituudeksi muodostui peräti 12 vuotta.
Saksa ja Neuvostoliitto eivät osallistuneet olympialaisiin eikä Suomenkaan mielialat kovin korkealla olleet olihan meillä sisäisesti eletty poliittisesti ”vaaran vuosia” ja sota oli antanut oman suoneniskunsa urheilulliselle sisukkuudellemme. Kesän 1946 maaottelukin Ruotsin kanssa meni penkin alle ja erityisesti se kismitti Urho Kekkosta ja vaikutti hänen kriittiseen asenteeseensa olympiakisojakin kohtaan.
Kaisa Parviaisen saavutusta ensimmäisenä suomalaisena naisolympiamitalistina jäi hieman himmeäkö hehku urheilumediaamme ja olympiahistoriaamme. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin hänen suoritustaan alettiin arvostaa jopa niin, että opetusministeriö myönsi hänelle Pro Urheilu -tunnustuksen vuonna 2001. Siihen liittyi rahapalkinto mikä arvoltaan on noin 20 000 euroa.
Kaisa Parviainen oli naimaton ja hän kuoli 21.10.2002 Raumalla. Hänen tuhkansa on ripoteltu Pohjanlahden aaltoihin.
Kaisa Parviaisen urheilijauraa voi kuunnella myös YLE: n podcastissa ”Kiveen hakatut”:
Jukka Nykänen
