Vaikka suurin osa vesilinnuista on jo lähtenyt muuttomatkalle täältä Savon korkeudelta, ovat kuikat ja joutsenet vielä pitkän aikaa paikalla kasvattamassa poikasiaan ja tankkaamassa muuttomatkaa varten. On hienoa seurata, kuinka aamuisin kuikkalaivue lipuu majesteettisen rauhallisesti keskellä peilityyntä järven selkää. Kun päivä ehtii pidemmälle, alkaa ahkera ruokailu ja juuri näkyvissä ollut kuikka häviää pitkäksi aikaa sukelluksiin. Kuikat ovat mestarisukeltajia; ne pystyvät olemaan veden alla 3-5 minuuttia, etenemään 500-800 metriä ja sukeltamaan jopa 30 metrin syvyyteen.
Katso Jukka Juutilaisen ottamat kuvat kuikista Karhonselällä Matikkasalmen suulla.
Kuikat saapuvat keväällä heti jäidenlähdön jälkeen ja viipyvät syys-lokakuuhun asti. Keväällä ja kesällä yli järvenselän kantautuvaa maagista kuikka -huutoa ei enää syksyisin kuulu. Kuikka on kaakkurin ohella vanhimpia alkulintujamme ja siksi siitä on kansanperinteessä monia myyttejä ja mystisiä tarinoita.
Kuikka, yksi kauneimpia vesilintujamme, on Pohjois-Savon maakuntalintu. Kuikka -lintujen kanta on onneksi elinvoimainen. Tosin täällä Nilsiän reitilläkin yli metrin vaihteleva veden pinnan korkeus voi häiritä pesintää. Kuikasta on julkaistu paljon tietoa eri lähteissä, tässä muutamia linkkejä:
