Etsin, miltä vuosilta löytyy Paikkatietoikkunassa ilmakuvia kotipaikaltani eli Muuruveden Maatalouskoululta: vanhin kuva on vuodelta 1950, joka sopii hyvin lapsuusajan muisteluihin.
Tuolloinhan siellä oli maamieskoulu ja kotitalouskoulu.
Juuri tuolta vuodelta minä en luonnollisesti muista mitään, mutta vuodesta 1952 eteenpäin on jo jotakin kerrottavaa: ensimmäiset muistot joko suhteellisen epävarmoina omina kuvina tai muiden sanomiset ymppäyksina omaan muistiin. Tähän kirjatut muisteluni jatkuvat 1960- luvun loppupuolelle, jolloin asuimme “mäen päälle” rakennetussa vieläkin pystyssä olevassa talossa. Sinne muutimme muistaakseni kesällä 1953.
Se ei siis näy ilmakuvassa vuodelta 1950 eikä myöskään uusi navetta, joka valmistui vuonna 1953.
Muistelut rajoittuvat kesäaikaan – Talviset työt ja touhut vaatisivat melkein oman artikkelin.
Pihapiiri ja sen lähiseutu Paikkatietoikkunassa
Ilmakuvakarttaan olen merkinnyt ne paikat ja kohteet, jotka sattuvat elämäni janalle vuosina 1950-1970.
Näkymässä voit valita ilmakuvia eri vuosilta. Silloin selviää se, milloin jokin kohde/rakennus vielä oli olemassa ja milloin se oli jo purettu.
Harmillisesti vuoden 1950 jälkeen seuraava julkaistu ilmakuva on vasta vuodelta 1994.
Siksi alla on lisäksi kuvana alueen kartta vuodelta 1973: Sitäkin voi tutkia ja verrata vanhoihin ilmakuviin ja nykypäivään.
Paikkatietoikkunassa olevaa näkymää voit liikuttaa ja zoomata. Oikeasta yläkulmasta voit valita näyttöön/pois eri karttatasoja. Jos ilmakuva ei heti näy, voit ottaa sen pois ko. valikosta ja laittaa takaisin, jollin se näkyy.
Joissakin paikkamerkeissä on linkitetty kuvakaappauskuva Muuruvesi-dvd:ltä.
Syntymäkotini, punainen talo on edelleen olemassa. Asuntomme oli talon oikeassa päädyssä. Toisessa päädyssä asui myöhemmin toinen perhe.
Vanhasta navetasta on jäänyt vain hämärä muistikuva sen sisällä olevasta pelottavasta betonisesta virtsa-altaasta. Edes lehmiä en muista – kaikenlaista se muisti teettää.
Navetan päädyssä olivat “lavat” eli keittiöväen kasvimaa.
Minulle on kerrottu, että viihdyin pikkuisena pitkiä aikoja katsellen kanoja kotitalon navetan puoleisessa päädyssä eli jonkinlainen kanatarha siinä tuolloin oli.
Vuonna 1929 valmistunut päärakennus on navetan pohjoispuolella. Sen alakerrassa, navetan puoleisessa päädyssä oli keittiö ja ruokala ja emännän asunto. Emäntänä oli kummini Alina Korhonen. Jouluna henkilökunnalle oli ruokalassa tarjolla jouluateria.
Toisessa kerroksessa oli johtajan asunto. Ennen oman television saamista saimme käydä katsomassa televisiota johtaja Kotiahon perheen olohuoneessa, mikä näin jälkeen päin tuntuu aika ihmeelliseltä. Ristiin lentävät joutsenet ohjelman alussa ja “Sirkus Papukaija” ovat syöpyneet muistiin.
Samassa kerroksessa oli koulun kanslia, jonne mentiin juhlallisia kiviportaita pitkin pääovesta. Kun aikoinaan alkoivat ensimmäiset tienestini rannalla olevalla pellolla lanttuja harventaen, kävin kirjekuoressa olevan palkan hakemassa sieltä.
Kerroksen toisessa päässä oli luokka ja ns. kokoelmahuone. Sieltä on jäänyt mieleen mm. pienoispatsaat lehmistä ja hevosista sekä maaperänäytteet.
Seuraavassa kerroksessa oli opettajan asunto ja oppilaiden asuntoja.
Siellä (jos kerroksen oikein muistan) oli myös sali, jossa osallistuin uimakoulun “kuivaharjoituksiin” joskus 1950-luvun lopulla.
Pohjoispäädyn alakerrassa oli kotitalouskoulun ja puutarhan työskentelytiloja.
Kellarissa, jonne mentiin jyrkkiä portaita pitkin olivat keskuslämmityskattilat, joihin talvipakkasilla isäni talonmiehenä joutui lisäämään puita jopa monta kertaa yölläkin. Isompana poikana oli isän apuna viemässä sinne halkoja ja tuurasin häntä joskus myös lämmittäjänä.
Puutarhan ympärillä näkyvät tiheät orapihlaja- ja kuusiaidat. Se oli lapsuudessani hyvin hoidettu ja monipuolinen. Pohjoispäädyssä oli mm. erilaisia havu- ja lehtipuita. Puutarhassa oli meillä kuten joillain muillakin henkilökunnan perheillä oma kasvipalsta.
Alla olevassa maalauksessa näkyy päärakennuksen takana “väentuvan” päätyä: siinä oli kaksi asuntoa koulun henkilökunnalle. Päärakennusta vastapäätä on puuverstas ja navetan päädyn suuntaisena aitta.
Taulussa ei näy tien itäpuolella ollutta ulkorakennusta, jossa olivat monireikäiset “huussit”. Savusauna tien varrella ei myöskään tässä taulussa näy.
Kun ulkorakennus oli purettu, sen paikalla oli lentopallokenttä. Myöhemmin se sijaitsi uuden verstaan takana ja koulun oppilaiden kanssa pelattiin melkein joka ilta.
Verstaan luona olevista koivuista yksi oli pitkään paikoillaan ja sen keskellä olevassa kolossa oli jossain vaiheessa lehtopöllön pesä. Tämä muistuu mieleen siltä ajalta, kun aloin aktiivisesti harrastamaan lintuja. Sen aika kammottavaakin ääntä kuunneltiin ainakin “Alatien” suunnalla – ääninäyte alla.
Alatiellä treenasin pikajuoksua, kun aloin keskikoulun loppupuolella ja lukioikäisenä enemmän tavoitteellisesti urheilla.
En varmasti muista, mikä oli ulkorakennuksen itäpuolella näkyvä rakennus. Uuden navetan aikaan sillä paikoin oli kanala. Sen ja ulkorakennuksen välissä näyttäisi olevan vuoden 1950 kuvassa pitkä halkopino.
Ulkorakennuksen eteläpuolella, tien varressa näkyy ilmakuvassa savusauna: muistelen siellä lapsena pesulla käyneeni.
On jännä, miten jotkut pienet asiat palaavat niin elävästi mieleen: Saunan edustalla, tiellä tähyiltiin pimeällä taivaalta ensimmäistä ihmisen avaruuteen lähettämää satelliittia eli Sputnikia.
Vanhoja kuvia
Uuden navetan vintille koottiin heiniä, joissa oli pikkupoikana mukava hyppiä ja myllätä vaikka kiellettyähän se oli. Myöhemmin, kun olin jo töissä tilalla olin mukana heinätöissä ja heinäkuormien tuonnissa sinne. Siellä oli myös pyöreä aiv- säiliö, jonne niittosilppurilla leikattua tuorerehua tuotiin. Säilöntäainetta heitettiin suolana suoraan kuormaan tai ruiskutettiin nesteenä säiliöön: liuosta säilytettiin suurissa, ruskeissa lasipulloissa. Torniin laitettiin rehun pinnalle painoja, jotta se olisi tiivistynyt.
Itse navetta oli karjakon ja apulaisten valtakuntaa ja harvoin siellä tuli käytyä. Karjakeittiön separaattorit ja maidon laadun tarkkailuun käytetyt varrelliset mitta- astiat ovat jääneet mieleen.
Ajosillan alla oli sen aikainen “pakastin” ei talvella järven jäästä sahattuja isoja paloja sahanpurujen peitossa: sieltä niitä tarpeen mukaan pilkottiin navetalle ja keittiöön.
Navetan toisessa päässä oli talli. Isä ei tilan työjohtajana osallistunut karjanhoitoon, mutta piti huolta hevosista: olivathan ne aluksi, ennen traktoreiden tuloa ainoita “työkoneita”. Hevosista muistan Pirjon ja sen varsan Pirkon.
Navetan toisessa päädyssä oli sikala ja sen aitauksen jälkeen tukevista puista tehty sonniaitaus. Olihan sonni aika pelottava otus – varsinkin vähän härnättynä!
Navetan edessä oli konevaja ja siinä muutakin varastotilaa.
Koulun ensimmäinen varinainen työtraktori oli harmaa, pieni Massey Ferguson. Siinä oli kaasuvipu ratin alla. Ennen sitä tilalla oli rautapyöräinen Zetor: sen äänenkin muistan mutta käytöstä maatilan töissä ei ole muistikuvaa.
Valtion kouluna tilalle hankittiin totta kai Valmetteja: ainakin kahdella eri mallilla minäkin aikoinaan ajoin, kun traktorin rattiin isompana urkenin.
Koko tämä pihapiiri rakennuksineen oli mitä mainiointa seutuina piilosilla oloon ja muihin leikkeihin.
Puimala erottuu metsän laidassa pihapiirin koillispuolella. Äänimuistiin ovat jääneet puimakoneen tunnistettavat “ulvahdukset”, kun viljaa siihen syötettiin. Puimalan ohi menevän tien varrella, rinteessä oli vilja-aitta, En ole varma, näkyykö se jo tuossa kuvassa puiden keskellä. Sitä vastapäätä rakennettiin 1960- luvun loppupuolella uusi kuivaamo: sitä olin itsekin hanslankarina rakentamassa. Sen yläpuolelle tuli samoihin aikoihin uusi kellari-/varastorakennus.
Maatalouskoulun varsinaisesta pihapiiristä lounaaseen erottuu oppilaskoti ja sen lähellä ulkorakennus, jonka käytöstä minulla on semmoinen hämärä mielikuva, että siellä oli lampaita.
Kun oppilasasuntola oli joululoman aikaan tyhjä, saimme me pojat päähämme seikkailla siellä pimeässä taskulamppujen kanssa – Oli jännää!
Asuntolassa oli oma keskuslämmitys päädyn kellarikerroksessa. Sinnekin isän apuna olin puita traktorin peräkärrillä tuomassa ja niitä joskus uuniin lisäämässä.
Rannalla näkyy koulun laituri, jossa kävi “Karjalankoski”– laiva. Sen rantautuminen tulotöräyksineen oli merkittävä hetki. Ennen linja-autojen tuloa sillä käytiin Kuopiossa. Itse en muista tuota matkaa tehneeni, mutta isoveljestä on kuvakin laivan kannelta.
Laivalaiturin luona on kallio, joka oli juhannuskokon paikka.
Sen itäpuolella on uimaranta ja 1960-luvulla rakennettu rantasauna.
“Onkikallio” oli nimensä mukaisessa käytössä.
Laiturin koillispuolella rannalla vuoden 1950 kuvassa erottuu pyykkitupa. Sitä en muista, mutta sen kivijalka näkyy rannassa edelleen.
Rannan ja puutarhan välissä oli ensimmäinen tienestipaikkani eli lanttupellot. Kyllä rivit tuntuivat pitkiltä, kun taimia polvillaan könyten piti harventaa. Palkkaperusteena olivat harvennetut metrimäärät.
Putaanjoessa näkyvät sen reunoilla uittopuomit, joilta oli hyvä onkia. Lahdessa joen suulla on tukkeja koottuna lautaksi, joka on kiinni “ukossa”. Uittoa harrastettiin vielä 1960-luvulla. Lahti oli meille uimapaikkana ja tukkien päällä taiteiltiin.
Polviniityn pellot ovat kuvassa Puutaansillalle johtavan tien koillispuolella. Niitä ei ole vielä salaojitettu. Peltojen keskellä kulkevan tien itäpuolella olevat pellot olivat Maatalouskoulun lähellä olevan Vanhalan tilan viljelyksiä.
Heinäpellot olivat usein peräniityllä. Isälle vietiin heinätöihin eväsleivät ja kahvipullo villasukassa.
Isäni oli jatkosodan jälkeen yli 40 vuotta töissä Maatalouskoululla: Ensin sekä työjohtajana että talonmiehenä ja sitten vanhempana pelkästään talonmiehenä eläkkeelle siirtymiseensä saakka.
Heinien seivästys on kadonnutta maatalousperinnettä.
Pienenä poikana oli hommana seipäiltä kärriin heitetyn heinän polkeminen kuormassa. Isompana, kun jo sai ajaa traktorilla, haravoimme heiniä traktorin perässä olevalla haravalla ja kerättiin heinäkuormia myös itse.
Peräniityn latoon kuormat vietiin ja purettiin varsin erikoisillakin virityksillä: Mieleen ovat jääneet pajassa tehdyt isot, terävät “sakset”, joilla heinäkuormasta taljan avulla ja traktorin vetämänä kiskotiin heinälasteja ylös latoon.
Vielä laajempaa kuvaa kylän suuntaan
Ennen Muurutvirran sillan valmistumista 1960 kylälle mentiin lossilla. Sen paikka näkyy kuvassa oikealla. Lossille mentiin kunnalliskodin kautta ja virran toisella puolella tie jatkui Kosken-Heikkilän tilan kautta.
Aarne Hagman
