Muuruveden maamieskoulu 1912

Savon Sanomat- lehti 04.12.1912 on Muuruveden teemanumero. Se löytyy Kansalliskirjastosta.

Savon Sanomat 4.12.1912

Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.

Suurlakon jälkeinen aika on kaikinpuolista siihen asti nukkuneitten voimien ja pyrkimysten heräämisen aikaa. Maatalousalalla olivat sitä ennen johdossa ja toiminnassa suurviljelijät ja virkamiehet, yleensä vain joukko “eturivin miehiä”. Mutta tämä aika nosti pienviljelijätkin eteenpäin pyrkimään ja ammattiinsa kuuluvia oikeuksiaan valvomaan. Tämä ei olisi luonnollisesti voinut niin tuntuvasti näkyä käytännöllisessä maatalousyhteiskuntaelämässä, ellei sama henki olisi voittanut puolelleen tunnettuja “eturivin miehiä” ja virkamiehiäkin. Jos tämä on näkyvissä maamiesseuratyössä ja osuustoiminnassa, jotka lähinnä yhtyvät pienviljelykseen, sai maatalouskoulualatkin siitä osansa. Entinen käytännöstietopuolinen maanviljelyskoulujärjestelmä saa vähitellen väistyä maamieskoulujen tieltä. Suurviljelysaloja tarkoittava koulumuoto antaa siten yhä enemmän sijaa pienviljelijäin maatalousopetukselle ja ammattikehitykselle. Valtion asettama komitea suunnittelee ohjeet ja muodot tälle opetusmuodolle.

Tämä aika on nopeaa edistysaikaa. Se ei jouda odottamaan lopputuloksia suunnitelmista, vaan se rientää asiaa toteuttamaan saatuaan vähän vihjausta suunnasta. Maamieskoulujen ohjelmaa ei oltu loppuun suunniteltu (se on vielä nytkin senaatissa odottamassa hyväksymistä), kun Kuopion maanviljelysseuran johtokunta otti asian käsiteltäväkseen ja antoi v. 1906 edustajakokouksen kautta lausuntonsa siitä, että seuran alueelle oli saatava maamieskoulut toimimaan ensin Muuruvedelle ja sitten Suonenjoelle ja Iisalmelle. Muuruveden maamiesseura ryhtyi samalla puuhaa toteuttamaan. Sivulta käsin avusti puuhan toteuttamista maisteri B.G. Ilmoniemi.

Maamiesseuran oli puuhattava koululle aluksi huoneusto ja viljelyspalsta, jota pidettiin tarpeellisena sitä varten, että koulun johtajalla oli tilaisuus perustaa opetuksensa käytännöllisen kokemuksen perusteelle.
Tämä sille onnistuikin, kun maanvilj. Olli Heikkinen suostui koulua varten rakentamaan tarpeelliset huoneustot ja ne ylläpitämään ostamallaan Kauniskankaan tilalla, luovuttamalla samalla koko tilansa maamiesseuran käytettäväksi kohtuullista vuokraa vastaan. Valtion avustusta anottiin ja saatiinkin, joten koulu voi aloittaa toimintansa 1 p:nä marraskuuta 1908.

Sanoimme aiemmin, että maamieskoululaitos tarkoittaa pienviljelijäväestön ammattitaidon kohottamista. Tämä tapahtuu tietopuolisen opetuksen ja käytännöllisen harjoittelun kautta. Vuosittain on Muuruveden maamieskoulussakin annettu havainnollistietopuolista opetusta marraskuun alusta toukokuun alkuun.
Opetusohjelma käsittää maanviljelys- ja maatalousopin, kirjaapidon, talousmaantieteen ja osuustoimintaopin, yhteiskuntaopin, kotieläinhoito-opin, tautiopin, metsäopin, luonnontieteet, mittausopin sekä laskennon, kirjoituksen ja piirustuksen sekä käsityöt. Havaannollista opetusta on annettu navetassa, tallissa ja retkeilyjen muodossa. Opetusohjelmaan kuuluu vielä käytännöllinen harjoittelu. Kun se on vapaehtonen, tietopuolisesta opetuksesta eroitettuna, on ainoastaan jokunen oppilas sen vuosittain suorittanut sitä varten hyväksytyillä tiloilla.

Oppilasmäärää eri vuosina selvittää seuraava kuvallinen esitys.

Kuten tästä näkyy on Muuruvesi ollut joka vuosi runsaasti edustettuna, varsinkin ensi vuosina. Seuraavina vuosina on suhde vähän muuttunut. Asia lienee siten selitettävissä, että sellaiset, jotka olivat siinä iäs`sä riensivät kouluun ensi vuonna, jolloin taas koulu oli etempänä vielä vähemmän tunnettu ja oli etempää vähemmän oppilaita kuin seuraavina vuosina. Miten nyt viiden vuoden oppilaat jakautuvat kotipaikkansa mukaan, sitä osoittaa seuraava kuvallinen esitys.

Kuopion pitäjä, Karttula, Rautalampi ja Iisalmi ovat Muuruveden jälkeen etusijalla. Ne ovat useampia oppilaita kouluun lähettäneet, kun sensijaan Rautavaaran ja Varpaisjärven nimet ovat koulun oppilasluettelossa tuntemattomat.
Oppilasluetteloa tarkastaessa huomaa ilokseen, että koulu on todellakin pikkuviljelijöiden koulu. Kuten seuraava luettelo osoittaa, on enempi kuin kolmasosa oppilaista torpparien, mäkitupalaisten, työmiesten y.m. sellaisten poikia ja tyttäriä ja talollisten pojistakin on suurin osa pikkuviljelijöitä.

Useimmat oppilaista ovat olleet kansakoulun käyneitä, mutta joitakin on ollut sellaisiakin, jotka kouluun tullessaan eivät ole osanneet paljon muuta kuin nimensä kirjoittaa. Kouluun ottamalla on tahdottu tarjota niillekin tilaisuus kehittyä maanviljelysammatissa, vaikkakin sellaisista on koulun opetustyölle ollut vaikeuttakin. Jokainen rehellinen pyrkimys kuitenkin on tahdottu auttaa määräänsä. Tässä olisikin hauskoja esimerkkiä kerrottavana, mitenkä uutteruus ja harrastus on voinut vaikeudet poistaa.

Opetusohjelmaan kuuluu vielä toverielämä ja työ toverikunnassa. Joka toinen viikko on omistettu yksi iltapäivä toverikunnan kokouksia varten ja joka toinen viikko on vastaavana iltana pidetty yleisempi keskustelukokous joko maamieskoululla tai jollain kylällä Muuruvedellä. Näihin kokouksiin ovat maanviljelijät ja emännätkin ottaneet osaa. Ne ovat olleet koulun ja sen ympäristö yhdyssiteenä. Täytyy mainitakin, että Muuruveden maamieskoululla on onni merkitä monta lämmintä ystävää, jotka keskustelukokouksissakin ovat usein mukana. Maamiesseuran johtokunnan jäsenten lisäksi mainittakoon tässä vielä pari sellaista nim. ent. kauppias ja maanviljelijä J. Kivelä ja maanvilj. A.O. Miettinen. Tämä vuorovaikutus koulun ja sen ympäristön välillä on merkkinä ja takeena koulun merkityksellisestä ja tarkoitustaan vastaavasta työstä. Se on ominaista maamieskoululle. Kun käytännölliset maamieskoulut olivat ympäristön maanviljelijöille miltei vieraita, ovat maamieskoulut ja niiden tulee olla lähellä maanviljelijöitä ja niiden opetuksen tulee ottaa lähtökohdakseen olevat olot.

Muuruveden maamieskoulu on voinut tähän asti omistaa maanviljelijöistä lämpiä ystäviä, ja sillä on mahdollisuus vastakin säilyttää tämä suhde. Sen takaa Muuruvedellä yleensä vallitseva maataloudellinen harrastus ja maataloudellinen edistystaso. Maataloudellista harrastusta osoittaa jo se, että lähes puolet koulun oppilaista on eri vuosian ollut täältä. Edistyvä yhteistoiminta ja maataloustyö osoittavat myös samaa.
Täällä toimii kaksi tarkastusyhdistystä, joista toisen tulokset jo ovat aivan tyydyttävät ja toisessakin takaa oleva harrastus tulosten nopeaa kohoamista. Sonniyhdistyksiä on tosin vain kaksi toiminnassa, mutta yksityisillä karjanomistajilla on useita vanhempiakin hyviä kantakirjasonnia.

Peltoviljelys on yleensä nousemassa, soita savetaan, rakennuksia uudistetaan, joten maatalous näyttää aika joutuin kohoavan. Tosinhan joukossa on hitaita Tuomaitakin – onpa niitä ihan maamieskoulun naapureinakin – mutta se ei muuta asiaa, yleissuunta on kuitenkin eteenpäin. Ja tämä takaa sen että koulu voi eteenkin päin toimia menestyksellisesti olosuhteisiin nähden.

Kaikella hommalla on alussa kuitenkin hankaluutensakin. Niinpä on Muuruveden maamieskoulullekin näyttänyt olevan haittaa siitä, että oppilasten on täytynyt käydä asunnoissaan naapureissa aina vatsaansa vahmistamassa. Yhtenäinen työ on siitä näyttänyt jonkinverran kärsivän. Siitä syystä perustivat oppilaat viime vuonna keskuuteensa osuusruokalan ja saivat koululta yhden huoneen ja näin syötiin “jalat oman pöydän alla”. Ruoka ja asunto tuli näin maksamaan noin 20 a 22 mk kuukaudessa, seikka, johon paljon vaikuttaa syöjiin vaatimusten suuruus. Osuusruokala toimii tänäkin vuonna.

Onko Muuruveden maamieskoulusta ollut näkyvää hyötyä, siihen on vielä ennenaikaista vastata. Voisimme kuitenkin luetella jo joukon kiitollisia vanhempia ja toimeliaita maahenkisiä nuoria miehiä koulun vaikutuksesta. Monelle kylälle on koulun vaikutuksesta levinnyt uudempia työesineitä kuten kesärekiä y.m. jotka ennen olivat tuntemattomia. Maamieskoulu on ollut maataloudellisen harrastuksen keskittäjänä siellä pidettyjen kokousten ja kurssienkin kautta. Sinne liittyy muistoja maamiehillä, sinne kansan lasten opettajillakin.
Se lyhytaikainen työ, jota täällä on jo suoritettu, olkoon alku pitkäaikaiselle työlle maataloudellisella tiedon vainiolla ja se nuorisojoukko, joka nyt jo on koulun käynyt, olkoon pieni etuvartiosto tuhatlukuiselle ammattitaidon omaavalle maalaisnuorisolle.