Merkittävämpi laivaliikenne Muuruveden vesillä kesti jokseenkin tarkalleen sata vuotta. Tästä ajasta matkustajaliikenteen osuus oli yhdeksän vuosikymmentä, vuodesta 1856 vuoteen 1957.
Aivan kokonaan liikenne ei Muuruveden vesillä ole vieläkään loppunut, joskin matkustaja-aluksen tai puutavarahinaajan näkeminen alkaa olla sattuman kauppaa.
Puurakenteisia höyryveneitä rakennettiin näillä seuduin useassakin paikassa Nilsiän Kirkkorannan ja Kuopion Varvisaaren välillä.
Siirryttäessä rautarunkoisiin aluksiin, merkittäväksi laivanrakennuspaikaksi tuli Varkauden Lehtoniemen telakka, jossa rakenettin vuosien 1889-1922 aikana ainakin 171 erilaista höyrylaivaa.
Kuopion seudunkin laivaliikennettä selvitettäessä on huomioitava, että laivayhtiöitä perustettiin ja lakkautetiin, laivoja ostettiin ja myytiin. Sama laiva saattoi esiintyä omistajien vaihtuessa useallakin eri nimellä. Tästä johtuen laivojen valmistuspaikkaa ja ajankohtaa on joissakin tapauksissa vaikea selvittää.
Laivaliikenteen alku
Ensimmäiset Muuruvedelle liikennöineet laivat tai tarkemmin sanottuna höyryveneet olivat Lilli, Tippa ja Kaino. Ne aloittivat säännöllisen liikenteen kesällä v.1865. Alukset olivat isoja puuveneitä, joiden keskelle oli asennettu voimanlähteeksi pienivoimainen höyrykone. Sateella matkustajia
suojasi kevyttekoinen katos. Alkuun liikenne ei ollut jokapäiväistä, vaan laivat kävivät Muuruvedellä vuoropäivin kolme kertaa viikossa. Laivat eivät ajaneet reittiä edestakaisin samana päivänä, vaan paluu oli seuraavana päivänä.
Aluksista Tippa lopetti likennöinnin Muuruveden suuntaan varsin pian ja Lillikin liikennöi vain muutaman vuoden. Kaino sen sijaan jatkoi kulkuaan 1900-luvun alkupuolelle.
Kilpailijakseen se sai v.1897 perustetun Syvärin Höyry-yhtiön Lempi- laivan. Lempi lopetti liikennöinnin Muuruvedelle noin kymmenen vuoden kuluttua, mutta palasi vielä reitille kahdeksi vuodeksi 1903-1905, Koskiyhtiön toiseksi laivaksi.
Muuruvedelle suuntautuneen laivaliikenteen kannalta ratkaiseva tekijä oli Muurutkosken ruoppaus v.1897. Se antoi laivoille mahdollisuuden purjehtia Karjalankoskelle asti.
Muuruveden suunnan merkittävin varustamo oli v.1897 perustettu Koski-yhtiö. Kesäkuun alussa v.1898 alkoi yhtiön ensimmäinen laiva, Koski, liikennöidä säännöllisesti joka arkipäivä Muuruvedelle ja edelleen Juankoskelle. Yhtiö hankki toiseksi laivakseen Karjalankosken, joka
aloitti säännöllisen reittiliikenteen v.1905.
Nämä molemmat laivat rakennettiin Varkaudessa Lehtoniemen telakalla.
Karjalankosken aloitettua liikennöinnin, tuli sen yöpymispaikaksi Karjalankoski ja Kosken puolestaan Akonpohja.
Matkustajaliikenteen vähetessä Koski myytiin hinaajaksi Kuopion Puu ja Tiili yhtiölle v.1952. Nyt laiva on palannut uudistettuna, diesel- koneella varustettuna ja laivuri Pirisen omistuksessa, turistiliikenteeseen Kuopioon.
Karjalankoski paloi yöpymislaiturissaan Karjalankoskella äitienpäivän aattoyönä v.1948. Laiva korjattiin kuntoon ja se liikennöi vielä muutamia vuosia, kunnes liikennöinti lopetettiin kannattamattomana v.1957. Karjalankosken korjauksen aikana Koski-yhtiöllä oli vuokralla Lokki- niminen matkustajalaiva.
Karjalankoski myytiin 1962 Savonrantaan Esko, Olavi ja Antti Kiiskelle.
Juankosken tehtaan rautatie
Laivaliikenteen kannattavuuden kannalta tärkeä tekijä oli Juankosken tehtaan kapearaiteinen rautatie. Rautatietä käyttäen matkustajat ja tavarat siirtyivät Nilsiän reitin Juankosken ja Karjalankosken välillä. Rautatien aikana, vuoteen 1934, sitä käytti 330.000 matkustajaa. Parhaana kesänä rautatiellä oli 13.000 matkustajaa. Rautatieliikenteen lopettamiseen vaikutti Kallansiltojen valmistuminen autoliikenteelle v.1934. Juankoskelta Kuopioon suuntautuneen laivaliikenteen matkustajamäärien vähenemiseen puolestaan vaikutti ratkaisevasti Jännevirran sillan valmistuminen v.1947.
Martikaisten laivat
Muuruvetisiin laivanvarustajiin kuuluivat Antti Martikainen ja hänen poikansa, Otto. Antti Martikaisen ensimmäinen laiva, Axel, liikennöi Riistavedelle. Pojalleen Otolle Antti osti Kainonimisen laivan, joka liikennöi Kuopion ja Väänälänrannan välillä. Hänen seuraava laivansa oli
vuonna 1906 ostettu Salmi (Lehtoniemi v.1889), jolla Martikainen kilpaili lyhyen aikaa Koski-Yhtiön Koski- laivan kanssa välillä Kuopio – Akonpohja.
Otto Martikainen oli Koski-yhtiön Karjalankosken kapteenina vuosina 1921-1932.
Vuonna 1913 hän rakennutti Varkauden Lehtoniemen telakalla rahtialus Untamon. Tämä laiva kuljetti aikanaan Juantehtaan massapaaleja. Otto Martikaisella oli lyhyen aikaa omistuksessaan myös rahtialukset
Okamo ( Lehtoniemi v.1913), Koitto, Otto ja Tapiola, sekä matkustajalaiva Kuopio, jonka hän muutti rahtialukseksi.
Syvärin ja Vuotjärven matkustajalaivaliikenne
Nilsiän Vuotjärven ja Syvärin vesistöjen ensimmäinen laiva oli vuonna 1888 Wahlin konepajalla rakennettu Nilsiä. Se liikennöi vuosina 1888-1906. Vuotjärvellä kulki v.1890 Insinööri Krankin omistama pieni Juha-alus.
Syväri- yhtiön omistama, Lehtoniemessä v.1906 rakennettu Syväri-laiva kulki Syvärinpäästä, Varpaisjärven rajalta, Lastukosken kanavan kautta Vuotjärveä pitkin Juankoskelle vuosina 1905-1927.
Yhtiön toinen laiva, Pisa rakennettiin Nilsiän Kirkkorannassa ja se liikennöi vuosina 1911-1935 Syvärllä ja Vuotjärvellä.
Pieksänkosken laivat
Muuruveden kunnan perustamisesta 1970- luvulle Muuruveden kuntaan kuuluneelle Pieksänkoskelle kulki vuosikymmenien aikana useita matkustajalaivoja.
Ensimmäinen niistä oli Rusko, joka liikennöi vuodesta1899 lähtien parinkymmenen vuoden ajan. Laivan omisti Ruskon Höyryvenhe Oy.
Ruskon jälkeen liikennettä ryhtyi hoitamaan vuonna 1922 perustettu Pohjois- Kallaveden Höyryvenhe Oy. Yhtiön ensimmäinen laiva oli Kallavesi, entinen Heinävesi IV, joka Pieksänkoski nimisenä likennöi Kuopion ja Pieksänkosken välillä.
Vuonna 1926 liikennetä ryhtyi hoitamaan Kalervo (Lehtoniemi v.1897). Pieksänkoskelle liikennöivät 1920-luvulla lyhyen aikaa myös Särkilahti, Jänisjärvi ja Kullervo (Lehtoniemi v.1906), nimiset laivat.
Viimeinen Pieksänkoskelle liikennöinyt laiva oli Lokki, joka lopetti reitillä
viisikymmentäluvun alussa.
Hinaajat
Puutavaran kuljetus tehtaille tapahtui 1960-luvulle asti pääsääntöisesti vesitse. Savon
Uittoyhdistys toi puutavaran järvi-, joki- ja purouittoina Putaansaaren eteläpuolelle, josta RaumaRepola ja Saastamoinen yhtiöt noutivat omansa hinaajillaan lajittelupaikoilleen.
Muiden yhtiöiden puut uitettiin vielä Matikkasalmen alle, josta eri yhtiöiden hinaajat hakivat
puutavaralautat Karhonveden lajittelupaikoille. Jokaisella jäljempänä mainitulla yhtiöllä oli oma
hinaajansa, suurimmilla yhtiöillä, joiden sahat ja tehtaat sijaitsivat Kuopiosta etelään, oli useitakin hinaajia.
Muuruveden ja Talvisalon välisellä vesialueella oli lajittelupaikat, Muuruvedeltä lähdettäessä
järjestyksesään, seuraavilla yhtiöillä: H Saastamoinen (Kankisaari), Savo (Kallinsalo), A . Ahlström
(Kallinsalon eteläpuoli), Kymi (Purho), Kaukaan Tehdas (Purho), W Schauman (Sormusensaari),
Enso Gutzeit (Koivusaari), Hackman (Myrkkysaari) ja Peura (Talvisalo).
Oman puutavaransa lisäksi jotkut yhtiöistä, esimerkiksi Peura, lajittelivat muidenkin yhtiöiden, kuten Vaajasalon edustalla Sikoniemessä sijainneen Kuopion Puu ja Tiilen sekä Kuopion Itkonniemellä sijaineen Hallman- yhtiön puutavaran.
Peuran oma saha oli Kuopion Pitkälahdessa.
Juankosken Strömsdal-yhtiö rakennutti Lehtoniemessä v.1889 Juka- ja v.1913 Strömsdal I- nimiset
hinaajat. Molempia käytettiin ilmeisesti Vuotjärvellä ja Syvärillä.
Metsä oli aina 1970-luvulle suuri työllistäjä. Talvella tarvittiin hakkuumiehiä ja hevosia, kesällä
uittomiehiä. Parhaina kesinä Muruveden alueen lajitttelupaikat työllistivät reilut 500 miestä.
Artikkelin alkuperäinen julkaisu:
Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä
Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo
Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons
Tämän osan kirjoittaja: Niilo Lintunen
