Tässä artikkelissa on soutuveneretki Putaansaren ympäri vuonna 2009 ja muisteluita lapsuudesta ja nuoruudesta matkan varrelle sattuneista paikoista.
Retki tehtiin 27.6.2009 hienossa, tyynessä kesäsäässä.
Alla on upotettuna retken kartta: siitä kannattaa oikeassa alakulmassa olevasta vaikosta valita satelliittinäkymä.
Punaisen pisteen kohdalla on kuva kyseiseltä paikalta.
Voit avata retken AllTrails- sovelluksessa.
Kuvat on laitettu erikseen myös kartan alla olevaan diaesitykseen.
Retken kuvat
Muisteluita matkan varrelta
Tähän, artikkelin päivitettyyn osioon olen valinnut kuvia matkan varrelta. Kuvan yhteydessä kerron muistoja kyseiseltä paikalta lapsuus- ja nuoruusajoilta 1950–1960- luvuilta.
Putaanjoki oli tärkeä uittoreitti. Tässäkin oli silloin rannalla puomit. Niiltä oli hyvä onkia. Myös rapuja tästä pyydettiin.
Polviniityn rannassa, näillä main näin kerran vesipääskyn (luontoportti), enkä ole sitä kahlaajaa sen jälkeen nähnytkään.
Yhtenä keväänä tai alkukesällä vesi nousi Puutaanjoessa niin korkealle, että soutelimme veneellä notkelmaa pitkin peltotielle saakka. Tarkkaa vuotta en toki muistanut, mutta asiahan selvisi, kun otin yhteyttä oikeaan tahoon. Kysyin asiaa ELY- keskukselta ja sieltä löytyi vesistötilastoja 1960- luvulta. Karjalankosken virtaama oli huomattavan suuri kesällä 1967 ja silloin myös Kallaveden pinta oli korkealla. Näistä päätellen tuo tulva oli siis tuonna vuonna.
Täällä, noiden mäntyjen takana oli lehmihaka, siis osittainen luonnonlaidun. Sellainenhan oli hyvä mansikkapaikka.
Sillan rakenteita eli niiksi tulkittavia kiviä näkyi tässä kohti rannalla. Tuohon aikaan ei ollut meillä vielä tietoa siitä, mistä tuo nimitys tuli ja mihin aikaan se ja lähellä rantaa näkyvät linnoittamiseen viittaavat juoksuhaudoilta näyttävät kaivannot sijoittuvat. Tämä selviää myöhemmin julkaistavassa artikkelissa Putaansaaren historiasta.
Tämä kohta jokea oli hyvä uistelu- ja tuulastuspaikka.
On mielenkiintoista näin jälkeen päinkin havaita, miten “retkeilyreviiri” oli varsin jyrkkärajainen. Niinpä emme koskaan tehneet veneretkiä Akonvedelle: tästä olisi voinut jatkaa Karjalankoskelle saakka. Toiseen suuntaan vesistöreittiä vakiokohteita olivat Karhonveden rannat ja saaret Karhonniemeen asti.
En minä koskaan Petäjäniemessäkään käynyt.
Muisteluosioon “hullutuksia” kuuluu ilman muuta sillan kaari. En koskaan mennyt sitä kautta kylän puolelle virtaa, mutta ylös kaarta pitkin kyllä kiipesin. Ylösmeno ei ollut kovinkaan vaarallista, mutta entäs jos alas tullessa olisi lenkkitossu livennyt!
Putaansaari kuului ns. reviiriin. Olin aikoinaan töissä sen Maatalouskoululle vuokratuilla pelloilla salaojitusporukan mukana ja heinätöissäkin.
Muurutvirran kirkonkylän puolella en esim. linturetkillä käynyt ikinä.
Tästä siis mentiin lossin kautta kylälle ja kouluun ennen sillan valmistumista v 1960.
Aarne Hagman
