Saimaankanavan avaaminen 1856 oli merkittävä vuosi koko Itä-Suomen kehitykselle. Suora yhteys merelle näkyi myös Kuopion seudun liiketoimien vilkastumisena aina 1860-luvulta lähtien.
Tervahöyry eli höyrylotja
Saimaan laivanrakentajat kehittivät tervahöyryn 1870-1890 luvuilla. Saimaan kanavan sulkukammioiden koko määräsi tervahöyryn mitat 31×7×2.4. Täysikantoinen höyrylotja kuljetti 80-100 standardia sahatavaraa tai 600-700 pinokuutiometriä halkoja.
Höyrylotjan höyrykoneen teho oli yleensä alle 100 indikoitua hevosvoimaa. Matka taittui noin kuuden solmun nopeudella.
1900-luvun alussa moni maanviljelijä ryhtyi laivaisännäksi – laivanvarustus ei siis enää ollut kauppiaitten ja liikemiesten etuoikeus. Heitä kannusti laivahankintaan tuottoisa Pietarin -purjehdus.
Pietari kärsi polttopuupulasta aina ensimmäisen maailmansodan loppuun asti ja sitähän täällä riitti, viedä asti.
Myös valmiit metsäteollisuuden tuotteet vietiin Itä-Suomesta laivakuljetuksina. Kauppaliikkeet saivat kauppatavaransa Viipurin tukkuliikkeistä tervahöyryjen paluulasteina.
Artikkelin alkuperäinen julkaisu:
Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä
Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo
Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons
Tämän osan kirjoittaja: Jaakko Korhonen
