“Virta vie ja otvat ohjaa”
Lauttausyhdistysten harvojen höyryhinaajien pääsääntöinen tehtävä irtouittotoiminnan aikana oli puutavaralauttojen siirto selkävesien yli. Puut uivat pankapuomien ympäröiminä hinurin vedossa.
Missä taas kohdattiin virtaavaa vettä -siellä pankapuomit aukaistiin ja puut laskettiin virran
vietäviksi. Virtapaikat oli otvitettu ohjauspuomein, “pölkyn juoksu” saatiin siten pysymään
halutussa linjassa. Akonveden jälkeen pölkyt laskettiin Putaanvirran vietäväksi minkä alapuolella
ne taas kerättiin rinkilautaksi. Juankosken uittoränniltä-Karhonvedelle kertyi siis 3 selkäveden
ylitystä. Uittoyhdistyksen urakka Muuruvedellä loppui Matikkasalmen alle.
Myös puutavarafimoilla oli käytössään omat hinaajansa. Uittoyhdistyksen luovuttamat
puutavaralautat siirrettiin firmojen omille lajittelupaikoille, missä puut lajiteltiin, merkittiin ja
niputettiin. Valmiit nippulautat lähtivät edelleen, linjahinureiden vetäminä, yhtiöiden
tehdaslaitoksille.
1918 perustetun Saimaan Lauttausyhdistyksen(myöhemmin 1930 Savon Uittoyhdistys)
aluskantaa alettiin uudistaa 1920-luvun lopulla. Hevosponttuut ja vanhimmat höyryhinaajat alkoivat siirtyä historiaan.
Uittoyhdistykselle hankittiin tuolloin kaksi moottorivarppaajaa. Todennäköisesti sisaralukset M/S Muuruvesi ja M/S Akonvesi (14,1×4,1×1,4) valmistuivat Varkauden telakalta 1927 ja 1933. Voimanlähteenä oli ruotsalainen 20- hevosvoimainen Avance kuulamoottori tai kotimainen bensa/petrooli Andros. Pieni moottori riitti pyörittämään varppivinssiä ja sopivin välityksin saatiin isokin lautta siirtymään selkäveden yli. Toisin kuin hinauksessa, varppauksessa
alus pysyi vedon aikana paikallaan. Muuruvesi-varppaaja siirtyi 30-luvun puolessavälissä PohjoisKarjalan Pankajärvelle.
Viisikymmentäluvulle mentäessä monista varppaajista tehtiin pienillä rakennemuutoksilla hinaajia.Pienet kuula- ja bensamoottorit vaihtuivat tehokkaampiin dieseleihin. Vetotehoa saatiin vielä lisättyä potkuri- eli Kort-tunnelin avulla.
Uiton hinaajista Muuruveden vesillä tunnettiin esim. höyryhinaaja S/S Kiva ja myöhemmin
moottorihinaajat M/S Romulus ja M/S Remus. Gutzeitin S/S Pentti ja linjahinaaja S/S Mauri.
Schaumannin S/S Flink
Jo 40-luvun lopulla alkoivat puutavarafirmat kokeilla puottopaikkaniputusta. Käytännössä se
tapahtui kuorma-autojen lavoilta suoraan veteen. Hackman -yhtiön Muuruveden pudotuspaikka
(tämä ranta) ja Juojärvi olivat ensimmäisiä kokeiluja Pohjois-Savossa. Nippuhinaus vakiintui
Pohjois-Savossa lopullisesti 1960-luvun alussa. Myöhemmässä vaiheessa veteen pudotus siirtyi
Akonpohjan puottopaikalle, missä se jatkuu edelleen.
Artikkelin alkuperäinen julkaisu:
Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä
Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo
Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons
Tämän osan kirjoittaja: Jaakko Korhonen
