Kumpuilevat mäkimaat sopivat kaskiviljelyyn, joka kalastuksen kanssa antoi kohtuullisen toimeentulon Akonveden, Pieksän ja Vuotjärven rannoille asettuneille uudisasukkaille 1700-luvulla. Kaskeamista jatkettiin 1880- luvulle saakka.
Kesäisin talon lehmät laidunsivat hakaniityillä ja maitoa niistä silloin saatiin. Maidosta tehtiin voita, joka oli tärkeä kauppatavara Pietariin.
Pohjois-Savossa parhaat, tasaisimmat ja kivettömimmät pellot sijaitsevat vyöhykkeellä, joka alkaa Pielaveden puolelta ja jatkuu Maaningan, Siilinjärven kautta Juurusveden rantamilta Riistavedelle päätyen Kaavin ja Tuusniemen rajalle. Tämän juosteen ulkopuolella pellot ovat mäkisiä ja kivisiä.
Luonnollisesti Muuruveden suurimmat tilat ovat syntyneet maaperältään ja pienilmastoltaan parhaille paikoille.
Vuoden 2021 maatalousalueet näkyvät tässä kartassa:
Pohjois-Savon tilat olivat 1900- luvun alussa poikkeuksetta perintötiloja. Isommilla tiloilla oli vuokralaisena yksi tai useampia torppia. Itsenäistymisen jälkeen, Lex Kallio- lain ja sen täydennysten nojalla lukuisia torppia itsenäistyi valtion tuella. Muuruvedellä syntyi useita itsenäisiä tiloja. Eniten lailla oli vaikutusta Västinniemen Lautalassa, jonka kymmenet torpat itsenäistyivät. Niitä oli myös lähipitäjissä.
1900- luvun alkupuolella tilat olivat tyypillisesti karjatiloja ja lisätienestiä saatiin metsästä. Lehmien lisäksi oli sikoja, lampaita, kanoja ja tietysti hevosia töiden tekoon. Pääasiallisesti viljeltiin heinää, ruista, rehuviljaa, pellavaa ja naurista.
Maidot toimitettiin aluksi Kuopion meijeriin. Muuruveden Osuusmeijerin toiminta alkoi 1.12.1905. Siihen tuli osakkaiksi pitäjän länsilaidan taloja, jotka toimittivat maitonsa sinne. Alkuvuosina monet tilat separoivat maidon ja lähettivät näin saadun kerman meijeriin. Kurrista tehtiin piimää pöytäjuomaksi ja myös myyntiin sekä annettiin myös eläimille. Etenkin murtolahtelaiset olivat kuuluja piimäkauppiaita Kuopion torillakin. Koski- laivaa, jolla piimä Kuopioon kuljettiin kutsuttiin “piimälaivaksi”.
Muuruveden maatalouden kehitykselle antoi tärkeän sysäyksen Muuruveden Maamieskoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1908.
Lehmien tuotoksiin ja karjanhoitoon alettiin kiinnittää enemmän huomoita 1900- luvun alkupuolella. Käynnistettiin karjantarkkailutoiminta ja otettiin käyttöön jalostuksen keinot. Muuruvedelle perustettiin useita karjantarkkailuyhdistyksiä ja sonniosuuskuntia.
Koneita alettiin suurimmille tiloille hankkia 1920- luvulla. Ensimmäisiä olivat hevosvetoiset niittokoneet. Puimakoneet olivat alkuun hevoskiertoisia ja sitten ne kytkettiin “lokomobiileihin” tai maamottoreihin. Ruista puitiin vielä pitkään riihessä.
1930-luvun lama aiheutti vaikeuksia maa- ja metsätalouteen. Monet tilat pakkohuutokaupattiin siksikin, että niiden isännät olivat taanneet naapureiden ja sukulaisten lainoja ja joutuivat sitten itse maksumiehiksi.
Sodan jälkeisessä asutustoiminnassa moni suuri tila luovutti maitaan rintamamiehille ja siirtolaisille. Osa tiloista raivattiin metsään ja soita kuivattiin pelloiksi, osassa oli jonkin verran peltoa valmiina.
Traktorit niihin kytkettävine työkoneineen alkoivat yleistyä 1950-luvulla
Niittosilppurit ja leikkuupuimurit ilmaantuivat pelloille 1960- luvulla. Karjalle alettiin tuottaa tuorerehua eli AIV: tä. Lantun, turnipsin, perunan ja rehukaalin viljely karjan rehuksi loppui. Silppureita ei rikkotumisivaaran vuoksi voinut kivisillä ja pienillä, ojien reunustamilla peltolohkoilla kunnolla käyttää ja tämä sai isännät peltojen kunnostuspuuhiin. Peltoja alettiin kivetä ja salaojittaa.
Kuivaheinän teko vielä jatkui ja heinäseipäät ja ladot olivat vielä tuttu näky maisemassa.
Viljan niitto, seivästäminen ja kuivaaminen pelloilla sen sijaan alkoi loppua leikkuupuimureiden ja viljakuivaamoiden myötä.
Apulannan käyttö lisääntyi todella paljon 1960- luvulla. Peltojen maaperän ravinnepitoisuuksia alettiin systemaattisesti seurata.
Karja siirtyi hakamailta varta vasten tehdyille peltolaitumille. Tehostunut ruokinta, karjanjalostus keinosiemennyksineen moninkertaisti tuotannon tason.
Yhteiskunnallinen murros kouraisi pientiloja, kun metsätöiden koneellistuminen ja puunuittojen loppuminen lopettivat sivuansiot. Pakettipellot alkoivat ilmaantua maisemaan ja mökkipaikoista tuli kesäasuntoja.
Maatalouden entiset ammattilaiset työmiehet ja karjakot hävisivät.
1970- luvulla tilat alkoivat erikoistua ja kotieläimistä jäivät tiloille joko vain lehmät, siat tai kanat. Tilakoot kasvoivat ja erikoistuminen vaati yhä suurempia ja kehittyneempiä rakennuksia karjasuojiksi ja tuotannon tehostamiseen.
Maatalousnäyttely
Heinäkuussa vuonna 1965 järjestetty Muuruveden Maatalousnäyttely oli kylän maatilojen, ympäröivien kylien ja yhdistysten yhteinen voimanponnistus. Presidentti Urho Kekkosen avaamassa kaksipäiväisessä Maatalousnäyttelyssä vieraili yhteensä n. 35.000 kävijää. Näyttelyn ohjelmassa oli mm. perinnekulkueet työkoneineen, uusimpien maatalouskoneiden sekä palkittujen tuotantoeläinten esittelyä. Maatalousnäyttelyn pääportti on säilytetty Kotiseutumuseon makasiinirakennuksen sisäänkäyntinä.
Lähde: Emäpitäjästä tehtaan varjoon – Elämää ja tapahtumia muurivetisten matkassa, toimittanut Anu Rissanen; MediaWallius 2001
