Ennen painettuja sanomalehtiä, nettisivuista ja somesta puhumattakaan, Muuruveden Nuorisoseura julkaisi Homma-nimistä käsin kirjoitettua julkaisua. Alla Joulutarina Homma-lehdestä vuodelta 1903. Lehteä ovat olleet toimittamassa eli kirjoittamassa A Zitting (vastaava), Anna Zitting, Eeva Vartiainen, Janne Parviainen, Aug. Miettinen ja August Räsänen.
Alla teksti sellaisenaan kun se on alunperin Homma-lehdessä julkaistu. Tekstin kirjoitti puhtaaksi kesätyöntekijämme Sara Kokkarinen.
“Eräs joulun aamu
Oli joulun aamu. Ilma oli tyyni ja lauhkea. Taivas oli selkeä ja pilvettömällä taivaalla paistoi kirkas, pulleaposkinen täysikuu, valaen yli koko suuren luonnon hopealle hohtavata valoaan. Tähdetkin, nuot miljoonat tuolla avaruuksissa, säteilivät niin rauhallisina ja juhlallisina, ikään kuin olisivat toisilleen hymyilleet ja toivottaneet maan asujamille rauhaisaa joulua.
Puhdas, valkoinen lumi peitti maan pintaa ja jonka pehmoiset, äsken maanpinnalle laskeutuneet kiteet kuutamossa hohtivat, ikään kuin miljoonat timantit olisi sinne sirotellut loistamaan. Puut, aidat ja kaikki esineet, jotka vain voi eroittaa korkeammalla maan pintaa, olivat kuurettuneet ja kinostuneet, sekä jättivät paksuja, tummia varjoja pitkin lumen pintaa. Koko luonto tuntui niin rauhalliselta ja juhlalliselta, ikään kuin sekin olisi valmistautunut joulua, tuota juhlista jalointa viettämään.
Olin kirkkoon menossa. Hiljaisesti ajettiin kohti kirkkoa, poikki järvien ja metsikköjen. Tie oli liukasta ja sileää, joten hevoset tyytyväisesti juosta hölkyttivät eteenpäin. Kuului vain kellojen kilinätä ja kulkusten kuminata keskellä hiljaisen ja rauhaisan aamun. Kuta lähemmäksi kirkkoa jouduimme, sitä enemmän karttui hevosia jonoon ja sitä vilkkaammin ja voimallisemmin kuului helyjen helskytys.
Jopa alkoi matka loppua ja kirkko lähetä. Ajoimme muutamien kirkon lähistöllä olevien asuntojen ohi, joiden ikkunoihin oli asetettu kynttilöitä valaisemaan kirkkoon menijöiden tietä ja ilmoittamaan, että nyt on joulu tullut, tuo ihmiskunnan jaloin juhla. Ikkunoista myös näkyi eilisiltaiset joulukuuset, joista vielä yksi ja toinen kynttilän pätkä oli sytytetty palamaan. Jopa jouduttiin kirkkomäelle, jonne hevoset jätettiin ja menimme kirkkoon, jonka ikkunoista loisti kirkas kynttilän valo. Kaikki kirkkoon tulijat kumarsivat hiljaisina ja hartaina päänsä hiljaiseen rukoukseen koko luomakunnan ylläpitäjän puoleen.
Hetkisen odotettua alkoivat urut soida, ensin hiljaisemmin ja sitten kovemmin. Lukkari aloitti virren, johon kaikki kirkossa olijat yhtyivät. Sitten pappi, alttari menojen jälkeen, saarnasi siitä suuresta pelastuksesta, joka kristuksen syntymän kautta oli valmistettu syntiin vajonneelle luomakunnalle, sekä julisti sitä rauhan ja rakkauden evankeliumia, joka oli kaikille valmistettu ja kaikilla saatavana, jos he vain tahtovat sitä vastaanottaa. Hän puhui niin lujalla luottamuksella, niin vakuuttavasti ja voimallisesti, että se sai kaikki kuulijat mukaansa.
Mielenkiinnolla ja hartaudella he sitä kuulivat, sekä tarkasti seurasivat puhujan jokaista sanaa. Saarnan loputtua veisattiin juhlavirsi: “Ah herrani, mun jeesuksen”, joka tunkeusi jokaisen sisimmästä sydämestä sellaisella voimalla ja hartaudella, että se sai tunteet värisemään ikään kuin kantelen kielet. Heidän katseistaan ja koko olennostaan voi lukea, että heidän sydämensä oli täyttynyt tunteista ja tuntui ikään kuin joku näkymätön rauhan lähettiläs olisi heidän luonansa hiiviskellyt ja leimansa heidän kasvoihinsa painanut. Lamaa tunsin minäkin ja se oli niin suurenmoista, jotakin ylenluonnollista, jota en voinut käsittää.
Tunsin ikään kuin en enää olisikaan täällä maan päällä, vaan leijailemassa tuolla kaukana korkeuksissa, huimaavassa avaruudessa, kaunisten tähtitarhain takana.
Kun siunaus oli luettu, alkoi joukko viran tavoin vyöryä ovea kohti, mennäkseen kukin kotiinsa jouluterveisiä viemään. Kuului taasen hevosten juoksun töminä ja kulkusten kilkatus. Kun oli joutunut alemmas taivaan rannalla, puiden välistä sen naama puolikas silloin tällöin vilahteli. Varjotkin hälvenivät vähitellen, sillä aurinko alkoi levittää kaunista valoaan koko luomakunnan ihailtavaksi.”
