
Ennen Muurutvirran sillan valmistumista (1960) ja vielä sen jälkeenkin kuntalaisten puhekielessä toistuivat termit ”virran tällä puolen” ja ”virran tuolla puolen”.
Itse olen elänyt virran tällä puolen eli Riistaveden, Tuusniemen ja Kaavin kuntiin rajautuneella alueella. Kunnan keskustaajama eli kirkonkylä, Kesämäki, Murtolahti, Pelonniemi, Pieksän Niinimäen jne olivat taas virran tuolla puolen.
Muurutvirta näytti muodostaneen alueellisesti myös vaurauden meridiaanin, ikäänkuin taloudellisen hyvinvoinnin jakoviivan. Virran eteläisempi puoli eli ”tämä puoli” oli pinta-alaltaan paljon pienempi ja sanoisko kaikilta osiltaan köyhempää, kun taas virran tuo puoli oli vaurasta suurine maatiloineen, kartanoineen.
Tältä puolen piti kirkolla käydessä vetää aina kapulaslossilla virran yli ja kotiin palatessa samoin.
Pääelinkeino maatalous kynsi kivisiä ja joskus maaperältään raskaihkoja savimaita. Tätä puolen katsoen virran toinen puoli oli vehmasta lievästi kumpuilevaa kuin mustaan mullan seutua konsanaan.
Kauppa keskittyi pitkälti virran tuolle puolen. Virran tällä puolen oli vain K.P. Kekäläisen kauppa Västinnniemessä ja Muuruveden Osuuskaupan myymälä Pitkämäessä.
Teollista toimintaan tällä puolen harjoitti vain Koiviston valimo Akonpohjassa.
Uitto keskittyi sekin Matikkasalmen tuntumaan ja ylipäätään ”merenkulku” myös sinne virran tuolle puolen. Pari laivalaituria oli tällä puolen. Ne olivat Taivallahdessa ja Akonpohjissa sekä Kauniskankaan (Maasmieskoulu) rannassa.
Maataslouden rakenteessa silmiinpistävä ero oli tilojen koossa. Tälle puolen oli tyypillistä pienet ”hevosvetoiset” tilat paria kolmea suurempaan tilaa lukuunottamastta.
Tämän puolen jalokivi oli kuitenkin Muuruveden maamieskoulu ja alueen kansallisromanttinen kulttuurimaisema. Sehän on innoittanut arvostetuimpia taidemaalareitamme kauneudellaan ja karuudellaan
Jukka Nykänen