Muuruvedellä on yksi selvästi erottuva, jääkaudella syntynyt jäätikköjokien sulamisvesien hiekasta ja sorasta kasaama muodostuma. Se alkaa Tuusniemen puolelta Pitkäjärven eteläpuolelta ja jatkuu kapeana pitkittäisharjuna Salmijärvelle. Sen jälkeen se häviää näkyvistä, mutta putkahtaa sitten uudelleen pintaan matalampana Kauniskankaana Puutaansaarelle asti. Muodostuma näkyy alla olevassa kuvassa vihreällä.
Kauniskangasta ei karttanimenä löydy, mutta tilan nimenä sillä on kytkös Muuruveden taidehistoriaan.
Alla olevalla kartalla näkyy osa Kiuruveden-Nilsiän kumpumoreenivyöhykettä, upeaa joskin matalaa rengaskuviota, jossa SYKEn sivuilla on arvokkaaksi moreenimuodostumaksi luokiteltu Saari-Palonen (näkyy kuvissa Lassilan mäeltä) sekä Mansikkamäki Kinahmin kvartsilaitoksen vieressä. Tämmöistä kuolleen jään tuotosta on kapea kaista Halunan järveltä kaakkoon vähän matkaa Saari-Palosen ohi.
Tässä artikkelissa on kuvakaappauksia vanhoista kartoista Muuruveden seudulta ja linkki netissä olevaan karttasovellukseen. Kuvatekstissä näkyy, mistä kartasta on kysymys.
PC- koneella kartan katsominen onnistuu suurempana seuraavasti: Hiiren oikea nappi > Avaa kuva uudessa välilehdessä > Selaimen asetukset (kolme pistettä oikeassa yläkulmassa) > Lähennä % tai hiirellä klikkaamalla + Mobiililaitteella kartan saa suuremmaksi sormiotteella.
Tässä kartassa voi tutkia karttoja noina vuosina. Kun vähennät peittävyyttä, voit nähdä kartat päällekäin ja tutkia paremmin muutoksia. Kartan näkymää voi myös zoomata ja liikuttaa.
Ortokuva – https://www.paikkatietoikkuna.fi; Maanmittauslaitos; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)
Tässä tehtäväsarjassa sinun tulisi löytää 12 paikkaa Muuruvedeltä. Kartan vasemmassa yläkulmassa on paikan nimi: Raahaa se oikeaan paikkaan kartalla. Voit yrittää jokaista paikkaa niin monta kertaa kuin haluat. Kun oikea paikka löytyy, paikkanimi asettuu paikoilleen ja saat yhden pisteen. Voit jatkaa seuraavaan tehtävään, vaikka paikka ei löytyisikään, mutta tällöin et luonnollisesti saa pistettä.
Kotiseutuyhdistys satamakahvilassa Maanantaista 20.7. Sunnuntaihin 27.7 asti. Joka päivä klo 11-17 . Pieniä muikkukukkoja rajoitettu erä, muutamia lanttukukkojakin.
Kalloo vae kukkoo vae lentävä kalakukko? Keskiviikkona puolen päivän jälkeen Matti Poutiainen soittelee savikiekkolevyjä grammarilla,.toivomusten mukaan.
Viikon varrella ja ainakin lauantaina myös musiikkipitoista yllätysohjelmaa!
Kalakukkojen lisäksi marjapiirakoita, suolaisia ketogeenisiä piiraita, sämpylöitä ym. tuoreita herkkuja!
Olin mukana tällä perinteiselle matkalla 5.7.2015. Muuruveden satamasta menimme Kivennavalle bussilla. Maittavan aterian jälkeen palasimme bussilla takaisin Kuopioon.
Tässä on laivamatka AllTrailissa, mistä näet reitin ja sillä ko. paikalta ottamani kuvat. Kuvan saat näkyviin kilkkaamalla sen punaista paikanmerkkiä. Voit avata esityksen omaan ikkunaansa ja suurentaa/pienentää näkymää. Matkan kaikki kuvat ovat koosteena diaesityksenä teksin alla. Reittinäkymäksi voit valita mm satelliittikuvan.
Ite tässä artikkelissa on kuvia kommentteineen matkan Muuruveden puolen osuudesta.
Tämän matkan teki aikoinaan Eero Järnefelt perheineen ja ystävineen silloiselle Kauniskankaan tilalle. Katso artikkelini:
Tästä kartasta voit valita näkymään eri karttatasoja ja zoomata sitä:
Karhonvesi; Myhkyri 5.7.2015
Karhonvedelle ja sen saarin tehtiin kesäisin usein retkiä, kalasteltiin ja katseltiin lintuja. Nuotio- ja telttapaikka oli usein Kallinsalon tai Kuoresaaren rantakallioilla. Myhkyrin pienellä saarelle oli tuon aikaan kalasääsken pesä tukevan männyn latvassa.
Matkussaaren kallioilla kiipeilimme. Kalliojyrkänteen alla oli aikoinaan tukkinippujen varastopaikka silloin, kun puunuitto tällä reitillä oli vielä voimissaan: siitä sai hyvin ahvenia ja lahnoja. Saareen kunnostettiin 1960- luvun alkupuolella partiokämppä, jossa oltiin yötä muillakin kuin partiotoimintaan liittyvillä retkillä myös talvella. Yhtenä kesänä, ehkä vuonna 1963 muistan olleeni kämpän luona partioleirillä.
Monen muun pappilan tapaan Muuruveden pappilakaan ei ole vuosikymmeniin enää ollut seurakunnan kirkkoherran virka-asuntona vaan on ollut monenlaisessa yksityskäytössä.
Lauttausyhdistysten harvojen höyryhinaajien pääsääntöinen tehtävä irtouittotoiminnan aikana oli puutavaralauttojen siirto selkävesien yli. Puut uivat pankapuomien ympäröiminä hinurin vedossa. Missä taas kohdattiin virtaavaa vettä -siellä pankapuomit aukaistiin ja puut laskettiin virran vietäviksi. Virtapaikat oli otvitettu ohjauspuomein, “pölkyn juoksu” saatiin siten pysymään halutussa linjassa. Akonveden jälkeen pölkyt laskettiin Putaanvirran vietäväksi minkä alapuolella ne taas kerättiin rinkilautaksi. Juankosken uittoränniltä-Karhonvedelle kertyi siis 3 selkäveden ylitystä. Uittoyhdistyksen urakka Muuruvedellä loppui Matikkasalmen alle.
Myös puutavarafimoilla oli käytössään omat hinaajansa. Uittoyhdistyksen luovuttamat puutavaralautat siirrettiin firmojen omille lajittelupaikoille, missä puut lajiteltiin, merkittiin ja niputettiin. Valmiit nippulautat lähtivät edelleen, linjahinureiden vetäminä, yhtiöiden tehdaslaitoksille.
1918 perustetun Saimaan Lauttausyhdistyksen(myöhemmin 1930 Savon Uittoyhdistys) aluskantaa alettiin uudistaa 1920-luvun lopulla. Hevosponttuut ja vanhimmat höyryhinaajat alkoivat siirtyä historiaan. Uittoyhdistykselle hankittiin tuolloin kaksi moottorivarppaajaa. Todennäköisesti sisaralukset M/S Muuruvesi ja M/S Akonvesi (14,1×4,1×1,4) valmistuivat Varkauden telakalta 1927 ja 1933. Voimanlähteenä oli ruotsalainen 20- hevosvoimainen Avance kuulamoottori tai kotimainen bensa/petrooli Andros. Pieni moottori riitti pyörittämään varppivinssiä ja sopivin välityksin saatiin isokin lautta siirtymään selkäveden yli. Toisin kuin hinauksessa, varppauksessa alus pysyi vedon aikana paikallaan. Muuruvesi-varppaaja siirtyi 30-luvun puolessavälissä PohjoisKarjalan Pankajärvelle.
Viisikymmentäluvulle mentäessä monista varppaajista tehtiin pienillä rakennemuutoksilla hinaajia.Pienet kuula- ja bensamoottorit vaihtuivat tehokkaampiin dieseleihin. Vetotehoa saatiin vielä lisättyä potkuri- eli Kort-tunnelin avulla.
Uiton hinaajista Muuruveden vesillä tunnettiin esim. höyryhinaaja S/S Kiva ja myöhemmin moottorihinaajat M/S Romulus ja M/S Remus. Gutzeitin S/S Pentti ja linjahinaaja S/S Mauri. Schaumannin S/S Flink
Jo 40-luvun lopulla alkoivat puutavarafirmat kokeilla puottopaikkaniputusta. Käytännössä se tapahtui kuorma-autojen lavoilta suoraan veteen. Hackman -yhtiön Muuruveden pudotuspaikka (tämä ranta) ja Juojärvi olivat ensimmäisiä kokeiluja Pohjois-Savossa. Nippuhinaus vakiintui Pohjois-Savossa lopullisesti 1960-luvun alussa. Myöhemmässä vaiheessa veteen pudotus siirtyi Akonpohjan puottopaikalle, missä se jatkuu edelleen.
Artikkelin alkuperäinen julkaisu: Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons Tämän osan kirjoittaja: Jaakko Korhonen
Saimaankanavan avaaminen 1856 oli merkittävä vuosi koko Itä-Suomen kehitykselle. Suora yhteys merelle näkyi myös Kuopion seudun liiketoimien vilkastumisena aina 1860-luvulta lähtien.
Tervahöyry eli höyrylotja
Saimaan laivanrakentajat kehittivät tervahöyryn 1870-1890 luvuilla. Saimaan kanavan sulkukammioiden koko määräsi tervahöyryn mitat 31×7×2.4. Täysikantoinen höyrylotja kuljetti 80-100 standardia sahatavaraa tai 600-700 pinokuutiometriä halkoja. Höyrylotjan höyrykoneen teho oli yleensä alle 100 indikoitua hevosvoimaa. Matka taittui noin kuuden solmun nopeudella.
1900-luvun alussa moni maanviljelijä ryhtyi laivaisännäksi – laivanvarustus ei siis enää ollut kauppiaitten ja liikemiesten etuoikeus. Heitä kannusti laivahankintaan tuottoisa Pietarin -purjehdus. Pietari kärsi polttopuupulasta aina ensimmäisen maailmansodan loppuun asti ja sitähän täällä riitti, viedä asti.
Myös valmiit metsäteollisuuden tuotteet vietiin Itä-Suomesta laivakuljetuksina. Kauppaliikkeet saivat kauppatavaransa Viipurin tukkuliikkeistä tervahöyryjen paluulasteina.
Höyrylotjan työpiirustus
Artikkelin alkuperäinen julkaisu: Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons Tämän osan kirjoittaja: Jaakko Korhonen
1871 Gustav Henrik (Kusti) TUOVINEN syntyy Muuruvedellä
n. 1890 Aloittaa halkojen kuljetuksen purjelotjalla Kuopioon Niuvanniemen ja Ranilan tarpeisiin Lotjan nimi on TOIVO.
1897 Kusti ja Johanna MERTANEN (1866) Johan HORTTANAISEN leski vihitään
1900 Kaksospojat August ja Eemil syntyvät
1903 Kolmas poika Veikko syntyy
1905 Kusti ostaa Kallinsalon tilan; Neljäs poika Einar syntyy.
1920 Ensimmäinen moottorilla varustettu laiva OIVA ostetaan Kymi yhtiöltä, sillä ajetaan kolme kesää puutavaraa
Ostetaan myös laiva SAVO sillä ajetaan reittiä Kuopio – Viipuri – Helsinki.
n 1925 August, Veikko ja Einar menevät laivurikouluun ja saavat laivurinpaperit Eemil jää kotitilalle viljelemään maata
Ostetaan AHKERA ja samana kesänä MIKKO Hackman yhtiö kuljetuttaa propsia Viipuriin, noin 50000 – 60000 kuutiota kesässä. Ahkeralla ajetaan kahdeksan kesää.
Rautarunkoiset laivat MURSU ja SOISALO niillä ajetaan Pietariin, Tallinnaan, Puolaan muutamana kesänä ja Ruotsin puolelle.
Kuljetetaan puutavaraa, selluloosaa, takkakiveä ja tulomatkalla tuodaan viljaa, sokeria tai muuta tarpeellista kauppiaille.
1935 Tuoviset rakennuttaa ILMARISEN Viipurin Ravansaaressa. Se on heidän ylpeytensä ja paras laivansa.
1939 Talvisodan aattona Mursu oli Tallinnassa viljalastissa, pääsi tulemaan Helsinkiin. Pommitukset alkoivat vähän sen jälkeen, laiva piti ajaa ja jättää Viipuriin. Sodan aikana sillä kuljetettiin haavoittuneita, käytettiin jopa miinalaivana.
1945 MURSU, SOISALO ja ILMARINEN joudutaan luovuttamaan sotakorvauksena.
1947 Veikko ostaa matkustajalaiva KALERVON muuttaa sen rahtilaivaksi, ajaa puutavaraa ja lopettaa toiminnan 1957.
1950 August jatkaa Karjalankosken päällikkönä siihen asti kun laiva lopettaa toimintansa. Laiva kulkee väliä Karjalankoski Kuopio.
Einar ryhtyy tavarankuljetukseen maanteitse, hän ostaa kuorma-auton.
1955 Kusti laivaston perustaja kuolee 84 vuoden iässä.
Artikkelin alkuperäinen julkaisu: Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons Tämän osan kirjoittaja: Elsa Pons
Merkittävämpi laivaliikenne Muuruveden vesillä kesti jokseenkin tarkalleen sata vuotta. Tästä ajasta matkustajaliikenteen osuus oli yhdeksän vuosikymmentä, vuodesta 1856 vuoteen 1957. Aivan kokonaan liikenne ei Muuruveden vesillä ole vieläkään loppunut, joskin matkustaja-aluksen tai puutavarahinaajan näkeminen alkaa olla sattuman kauppaa. Puurakenteisia höyryveneitä rakennettiin näillä seuduin useassakin paikassa Nilsiän Kirkkorannan ja Kuopion Varvisaaren välillä. Siirryttäessä rautarunkoisiin aluksiin, merkittäväksi laivanrakennuspaikaksi tuli Varkauden Lehtoniemen telakka, jossa rakenettin vuosien 1889-1922 aikana ainakin 171 erilaista höyrylaivaa.
Kuopion seudunkin laivaliikennettä selvitettäessä on huomioitava, että laivayhtiöitä perustettiin ja lakkautetiin, laivoja ostettiin ja myytiin. Sama laiva saattoi esiintyä omistajien vaihtuessa useallakin eri nimellä. Tästä johtuen laivojen valmistuspaikkaa ja ajankohtaa on joissakin tapauksissa vaikea selvittää.
Laivaliikenteen alku
Ensimmäiset Muuruvedelle liikennöineet laivat tai tarkemmin sanottuna höyryveneet olivat Lilli, Tippa ja Kaino. Ne aloittivat säännöllisen liikenteen kesällä v.1865. Alukset olivat isoja puuveneitä, joiden keskelle oli asennettu voimanlähteeksi pienivoimainen höyrykone. Sateella matkustajia suojasi kevyttekoinen katos. Alkuun liikenne ei ollut jokapäiväistä, vaan laivat kävivät Muuruvedellä vuoropäivin kolme kertaa viikossa. Laivat eivät ajaneet reittiä edestakaisin samana päivänä, vaan paluu oli seuraavana päivänä.
Aluksista Tippa lopetti likennöinnin Muuruveden suuntaan varsin pian ja Lillikin liikennöi vain muutaman vuoden. Kaino sen sijaan jatkoi kulkuaan 1900-luvun alkupuolelle. Kilpailijakseen se sai v.1897 perustetun Syvärin Höyry-yhtiön Lempi- laivan. Lempi lopetti liikennöinnin Muuruvedelle noin kymmenen vuoden kuluttua, mutta palasi vielä reitille kahdeksi vuodeksi 1903-1905, Koskiyhtiön toiseksi laivaksi.
Muuruvedelle suuntautuneen laivaliikenteen kannalta ratkaiseva tekijä oli Muurutkosken ruoppaus v.1897. Se antoi laivoille mahdollisuuden purjehtia Karjalankoskelle asti.
Muuruveden suunnan merkittävin varustamo oli v.1897 perustettu Koski-yhtiö. Kesäkuun alussa v.1898 alkoi yhtiön ensimmäinen laiva, Koski, liikennöidä säännöllisesti joka arkipäivä Muuruvedelle ja edelleen Juankoskelle. Yhtiö hankki toiseksi laivakseen Karjalankosken, joka aloitti säännöllisen reittiliikenteen v.1905. Nämä molemmat laivat rakennettiin Varkaudessa Lehtoniemen telakalla.
Karjalankosken aloitettua liikennöinnin, tuli sen yöpymispaikaksi Karjalankoski ja Kosken puolestaan Akonpohja. Matkustajaliikenteen vähetessä Koski myytiin hinaajaksi Kuopion Puu ja Tiili yhtiölle v.1952. Nyt laiva on palannut uudistettuna, diesel- koneella varustettuna ja laivuri Pirisen omistuksessa, turistiliikenteeseen Kuopioon.
Koski-laivan aikataulu; Suomen Kulkuneuvot 15.05.1936 NO 2; digi.kansalliskirjasto.fi
Karjalankoski paloi yöpymislaiturissaan Karjalankoskella äitienpäivän aattoyönä v.1948. Laiva korjattiin kuntoon ja se liikennöi vielä muutamia vuosia, kunnes liikennöinti lopetettiin kannattamattomana v.1957. Karjalankosken korjauksen aikana Koski-yhtiöllä oli vuokralla Lokki- niminen matkustajalaiva. Karjalankoski myytiin 1962 Savonrantaan Esko, Olavi ja Antti Kiiskelle.
Juankosken tehtaan rautatie
Laivaliikenteen kannattavuuden kannalta tärkeä tekijä oli Juankosken tehtaan kapearaiteinen rautatie. Rautatietä käyttäen matkustajat ja tavarat siirtyivät Nilsiän reitin Juankosken ja Karjalankosken välillä. Rautatien aikana, vuoteen 1934, sitä käytti 330.000 matkustajaa. Parhaana kesänä rautatiellä oli 13.000 matkustajaa. Rautatieliikenteen lopettamiseen vaikutti Kallansiltojen valmistuminen autoliikenteelle v.1934. Juankoskelta Kuopioon suuntautuneen laivaliikenteen matkustajamäärien vähenemiseen puolestaan vaikutti ratkaisevasti Jännevirran sillan valmistuminen v.1947.
Martikaisten laivat
Muuruvetisiin laivanvarustajiin kuuluivat Antti Martikainen ja hänen poikansa, Otto. Antti Martikaisen ensimmäinen laiva, Axel, liikennöi Riistavedelle. Pojalleen Otolle Antti osti Kainonimisen laivan, joka liikennöi Kuopion ja Väänälänrannan välillä. Hänen seuraava laivansa oli vuonna 1906 ostettu Salmi (Lehtoniemi v.1889), jolla Martikainen kilpaili lyhyen aikaa Koski-Yhtiön Koski- laivan kanssa välillä Kuopio – Akonpohja. Otto Martikainen oli Koski-yhtiön Karjalankosken kapteenina vuosina 1921-1932. Vuonna 1913 hän rakennutti Varkauden Lehtoniemen telakalla rahtialus Untamon. Tämä laiva kuljetti aikanaan Juantehtaan massapaaleja. Otto Martikaisella oli lyhyen aikaa omistuksessaan myös rahtialukset Okamo ( Lehtoniemi v.1913), Koitto, Otto ja Tapiola, sekä matkustajalaiva Kuopio, jonka hän muutti rahtialukseksi.
Syvärin ja Vuotjärven matkustajalaivaliikenne
Nilsiän Vuotjärven ja Syvärin vesistöjen ensimmäinen laiva oli vuonna 1888 Wahlin konepajalla rakennettu Nilsiä. Se liikennöi vuosina 1888-1906. Vuotjärvellä kulki v.1890 Insinööri Krankin omistama pieni Juha-alus.
Syväri- yhtiön omistama, Lehtoniemessä v.1906 rakennettu Syväri-laiva kulki Syvärinpäästä, Varpaisjärven rajalta, Lastukosken kanavan kautta Vuotjärveä pitkin Juankoskelle vuosina 1905-1927. Yhtiön toinen laiva, Pisa rakennettiin Nilsiän Kirkkorannassa ja se liikennöi vuosina 1911-1935 Syvärllä ja Vuotjärvellä.
Pieksänkosken laivat
Muuruveden kunnan perustamisesta 1970- luvulle Muuruveden kuntaan kuuluneelle Pieksänkoskelle kulki vuosikymmenien aikana useita matkustajalaivoja. Ensimmäinen niistä oli Rusko, joka liikennöi vuodesta1899 lähtien parinkymmenen vuoden ajan. Laivan omisti Ruskon Höyryvenhe Oy.
Ruskon jälkeen liikennettä ryhtyi hoitamaan vuonna 1922 perustettu Pohjois- Kallaveden Höyryvenhe Oy. Yhtiön ensimmäinen laiva oli Kallavesi, entinen Heinävesi IV, joka Pieksänkoski nimisenä likennöi Kuopion ja Pieksänkosken välillä.
Vuonna 1926 liikennetä ryhtyi hoitamaan Kalervo (Lehtoniemi v.1897). Pieksänkoskelle liikennöivät 1920-luvulla lyhyen aikaa myös Särkilahti, Jänisjärvi ja Kullervo (Lehtoniemi v.1906), nimiset laivat. Viimeinen Pieksänkoskelle liikennöinyt laiva oli Lokki, joka lopetti reitillä viisikymmentäluvun alussa.
Hinaajat
Puutavaran kuljetus tehtaille tapahtui 1960-luvulle asti pääsääntöisesti vesitse. Savon Uittoyhdistys toi puutavaran järvi-, joki- ja purouittoina Putaansaaren eteläpuolelle, josta RaumaRepola ja Saastamoinen yhtiöt noutivat omansa hinaajillaan lajittelupaikoilleen. Muiden yhtiöiden puut uitettiin vielä Matikkasalmen alle, josta eri yhtiöiden hinaajat hakivat puutavaralautat Karhonveden lajittelupaikoille. Jokaisella jäljempänä mainitulla yhtiöllä oli oma hinaajansa, suurimmilla yhtiöillä, joiden sahat ja tehtaat sijaitsivat Kuopiosta etelään, oli useitakin hinaajia.
Muuruveden ja Talvisalon välisellä vesialueella oli lajittelupaikat, Muuruvedeltä lähdettäessä järjestyksesään, seuraavilla yhtiöillä: H Saastamoinen (Kankisaari), Savo (Kallinsalo), A . Ahlström (Kallinsalon eteläpuoli), Kymi (Purho), Kaukaan Tehdas (Purho), W Schauman (Sormusensaari), Enso Gutzeit (Koivusaari), Hackman (Myrkkysaari) ja Peura (Talvisalo). Oman puutavaransa lisäksi jotkut yhtiöistä, esimerkiksi Peura, lajittelivat muidenkin yhtiöiden, kuten Vaajasalon edustalla Sikoniemessä sijainneen Kuopion Puu ja Tiilen sekä Kuopion Itkonniemellä sijaineen Hallman- yhtiön puutavaran. Peuran oma saha oli Kuopion Pitkälahdessa.
Juankosken Strömsdal-yhtiö rakennutti Lehtoniemessä v.1889 Juka- ja v.1913 Strömsdal I- nimiset hinaajat. Molempia käytettiin ilmeisesti Vuotjärvellä ja Syvärillä.
Metsä oli aina 1970-luvulle suuri työllistäjä. Talvella tarvittiin hakkuumiehiä ja hevosia, kesällä uittomiehiä. Parhaina kesinä Muruveden alueen lajitttelupaikat työllistivät reilut 500 miestä.
Kollien lastaus Untamo-laivaan; Henkilöitä kuvassa: Kalle Viheriakoski (2.vas), Kusti Hakkarainen (3.vas); Sähkökäyttöinen raanu eli nosturi
Artikkelin alkuperäinen julkaisu: Valokuvanäyttely; Vesiliikennettä Muuruveden reitillä Muuruveden Kotiseutuyhdistys ry, työryhmä; Pentti Rissanen, Jaakko Korhonen, Niilo Lintunen, Mirja Lintunen, Jukka Nykänen, Elsa Pons Tämän osan kirjoittaja: Niilo Lintunen
