Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.
Kauppaliikkeiden tarve ja käyttö kuntamme alueella on parisen viime vuosikymmenen ajalla lisääntynyt moninkertaiseksi.Sitä selvästi todistaa jälkivuosina perustettujen uusien liikkeiden luku ja vielä enemmän niissä vilkkaasti käypä kauppa. Joskin asutus on tällä ajalla lisääntynyt, on kauppojen lisääntyminen mennyt kuitenkin paljon asutuksen edelle.
Vähän yli kymmenen vuotta sitte oli yksi kauppa Juantehtaalla ja toinen nykyisessä kirkonkylässä,jotka tyydyttivät täydelleen niiden tarpeen. Nyt kirkonkylän kolmessa kauppiaassa tehdään kauppaa liikettä kohti ainakin yhtä paljon kun ennen kaikissa yhteensä, vaikka pienempiä kauppoja on melkein joka kylässäja sittekin osa kunnan alueen kaupasta, varsinkin rautakauppa-alaan kuuluva, tehdään Kuopiossa.
Tämä on sitä meidän maamme takaperäistä kehitystä osoittavaa, joka viepi rahat maastamme ulkolaisten rikkauksiksi. Tämä taloudellista vauriota tuottava epäkohta ja tottumus tulisi ottaa vakavalta kannalta täälläkin, jos mieli saada oloja tässä korjaantumaan parempaan päin.Jokaisen kohdaltaan on tästä painajaisesta pyrittävä vapautumaan. On lakattava vähemmälle nautinto, ylellisyys, y.m. rihkamatavaroiden ostosta ja käytöstä. Tällöin edistämme varallisuuden pysymistä maassamme, jolloin teemme työtä itsemme ja tulevien polvien hyväksi. Suuret tulot ei asiaa tässä korjaa vaan pienet menot!
Käsiteollisuus, mitä tehdään kotitöinä perheissä, on kehittynyt täälläkin kaupan käynnin kanssa yhtä huonoon suuntaan. Paljon ostetaan niitäkin tavaroita, mitä voitaisiin jokaisessa kodissa valmistaa, kun vaan ahkeruutta ja harrastusta enemmän olisi.Käsiteollisuuden harjoittajia on useampiakin, jotka ovat kehittyneet ammateissaan kiitettävän pitkälle.
Huomattavin näistä on Juantehtaan Pikonlahdessa Antti Pasasen vaatetus- ja räätäliliike, joka on paisunut kyläräätälin liikkeestä tehdasmaiseksi. Täydelleen 20 vuotta sitte kun hän muutti kotikylästään Vuotjärveltä nykyiseen paikkaansa,harjoitti hän ammattiaan parin apulaisen kanssa. Vähitellen liikkeen tunnetuksi tultua on tilauksien karttuessa täytynyt työvoimiakin lisätä.Viime vuosina on liikkeen apulaisten luku ollut kymmenen seudulla. joskus vähän vähempi ja toiste siitä ylikin. Ja monet näistä apulaisista ovat liikkeen vakituisia, pitkäaikaisia työmiehiä, joista kaksi on liikkeen harjoittajan työssä ollut 25 vuotta. Tämä tällainen pitkäaikainen yhteistyö, nykyisin liikkuvana ja ristiriitojen aikana, on luettava liikkeen harjoittajan ja sen kunnollisten apulaisten kunniaksi.
Loitommalle kun kotiseudulle, on sanotun liikkeen valmisteet miesten ja naisväen vaatetustarpeissa täytetty.Useihin naapurikuntiin tehdään vaatetilauksia täältä. Lukuisan tilaajamäärän ja vaatteiden laajan menekin on liike saavuttanut kunnollisten valmisteittensa ja huokeiden hintojensa kautta.
Sen suurteollisuuden rinnalla, mitä tässä eri kirjoituksessa kerrotussa Juantehtaassa harjoitetaan, on kunnan alueella edellytyksiä uusillekin teollisuuspaikoille .Vielä virtaa Karjankosken vesivoimat vapaana. Kovin vähäiset käyttötarkoitukset ovat Pieksän järviä yhdistävien pienempien kosken vesivoimilla. Yläpieksänkin koskessa olevan jauhomyllyn lisäksi olisi siinä sopiva tila suurien kylien keskustassa käyttövoimaksi sopiviin tarkoituksiin.Sitenpä (?) seutulaiset ennen pitkää näitä yhteistoiminnan kautta hyväkseen käyttävät.
Kirjurina Aarne Hagman
Linkkejä lehtiin, joissa on mainittu artikkelin aihepiiriin liittyviä asioita
Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.
Nimi Muuruvesi on varmaankin ensin annettu sille vedelle, joka Karhonveden ja Akonveden välillä täyttää osan siitä vesistöstä, jota Pohjois-Savon maantieteessä olemme oppineet tuntemaan Nilsiän reitin nimellä.
Asutuksen levittyään veden seuduille, joka on tapahtunut verrattain myöhään sai sen ja vielä Akonvedenkin pohjoispuolella oleva asutus Muuruveden kylän nimen, joka silloisena kylänä käsitti suuremman alan kuin nyt. Siihen viittaa sekin, että v. 1805 mainitaan tähän kylään kuuluvina tiloina: Koski, Sorsasalmi, Virta, Niemi, Pirttilampia, Koiramäki ja Vuotjärvi. Kun sitten viimein aikaa kului noin satakunta vuotta eteenpäin yllämainitusta luvusta, sai joukko Muuruveden ympärillä olevia kyläkuntia muodostaa oman kunnan ja sekin sai nimekseen Muuruvesi.
Jos lisäämme tähän uuteen kuntaamme koskevista ennen mainitun vesistön vesistä, Karhon- , Muurut- ja Akonveden joukkoon, vielä puuttuvan, Vuotjärven ja muistamme, että näitä eri vesiä yhdistää alhaalta lähtien, Matkusvirta, Muuruvirta ja Juankoski, niin saamme kunnallemme jonkinlaisen maantieteellisen halkaisijan. Joka kuntamme rajoja etsii, niin hän saisi hakea pohjoisrajaa kauempana tästä vesistöketjusta kuin eteläistä,tarvitsematta kuitenkaan sitäkään piirtäissään mennä 1 1/2 a 2 penikulmaa kauemmaksi missään. Näin esittäisimme uuden kuuntaamme maantieteellistä asemaa ja tälle isänmaan palstalle omat esi-isämme – ja osaksi jo nykyinenkin polvi – elämänsä työn uhranneet siinä valmistaakseen olinpaikkaa tuleville sukupolville.
Se oli varmaankin kalarikkautensa kautta kun mainitut vedet ensin vetivät asukkaita puoleensa. Niinpä tiedetään, että luvulla 1500 harjoitettiin kalastusta Muurutvedestä läänin laskuun. Myöhemmin se vuokrattiin yksityisille luonnossa maksettavaa vuokraa vastaan, kunnes se viimein v. 1660 paikoilla joutui talonpoikain oikeudeksi. Siis, ajatus oli juurtunut maahan kiinni, niin että se voi tämänkin tulolähteen itselleen hallita.Kun ajatus sitten yhä enemmän eteni ja tiheni oli kalastus tietysti tullut maanviljelyksen rinnalla sivutoimeksi.Peltoa raivattiin, kaskea poltettiin, soita ojitettiin ja vesistökin sai tärkeytensä myöskin kulkuväylänä – Puolivälistä viime vuosisataa perattiin ensi kertaa Muurutkoski, joka vuosisatoja oli pyörtänyt väylämme vesiäja tuudittanut selkiämme sukoja kulkuväylää varten.Ja vielä on mainittava, että vesiemme malmirikkautta hyväkseen käyttäen, syntyi jo puolitoista vuosisataa sitten rautatehdas Juankosken vieremälle. – Tästä tehtaasta ja sen vaiheista sisältää lehtemme kuvin ja sanoin tarkemman selostuksen. Näin on kehitys vähitellen kulkenut nykyisyyteen.
Olemme viitanneet siihen, että Karhonvesi on alhaalta ensimmäinen, ilmansuuntaansa nähden auringonlaskua lähinnä, ja huuhtelee siis kuntamme rajarantoja sen läntisellä syrjällä. Se kiertelee ja kaartelee monia saaria ja niemiä, muodostellen salmia ja lahdelmia joista ennen ja nyt on runsaasti veden vilja vangittu. Pohjoispuolelle tämän veden jää Murtolahden kylä. Kun tarkastaa saaria ja rantamia ja syvemmälläkin manteretta niin löytää, ettei maa tällä syrjällä kuntaamme ole kunnoton viljelijänsä asuttavaksi,kauttaaltaan kasvaa metsää ja kaunistaakinse vielä siellä ja täällä verrattain raiskaamattomana,sekä rantaa että manteretta. Ja löytyy auran allekin maata, sekä kasvu- että suoperäistä. Ei ole syytä viljaa muualta noutaa; luonto on luvan antanut sen kotonakin kasvattamisella.
Yhdellä kulmallaan pistää Pieksänkin kylä Karhonveteen, yhdistäen siten asukkaat Pieksäntaipaleen väljemmille vesille ja löytyy sitte itse kyläkunta Pieksäjärvien ympärillä. Enempi alavilla rantamilla kertovat tasavat pellot ja niityt viljavasta maasta ja viisaammalla käyttämisellä huolehditut metsät somentavat viljelyksien väliääniin, että Pieksät raittiina lainehtivat täyteläisessä ympäristössään tarjoten rannoilleen iloa, innostusta ja toivoa.Maanpinnan muodostus on, kuten sanottu, enemmän tasaista. Se kyllä siellä täällä, kuten Saarvossa ja Konttimäessä kohoaa vuoreksikin, mutta ahtaimmilla aloilla ei se silmäänpistäväisesti vaihtele. Maa on laadulleen raskaampaa kuin mäkiseutujen ja edellyttää sentähden ojitukseen ja muokkaukseen nähden omat vaatimuksensa,mutta viljavaa se on ja viljan se takaa kun muokattu kerros on kyllin vahvaksi saatu. Suot ovat laadulleen hyviä ja vielä jää metsillekin lihavaa maata. Hyviä viljelysalojaan ovatkin kylän miehet koittaneet lähetä sekä yksityisesti, että yhteisvoimin kohottamaan.
Murtolahden kylää yhdistää Pieksään uusi maantieja täältä se jatkuu kunnan keskukseen. Pohjoistakin kohden kulkee maantie vieden Nilsiään ja Siilinjärvelle päin.Jos seuraakin tätä tietä mainittuun suuntaan, niin tapaa yhden rajakylistämme, Niinimäen. Tännepäin kohoo maa vähitellen, tahtoen nostaa ”rajavahtimme” katselemaan keski-kuntamme kuulumisia.Kohotessaan on pinnan muodostus käynyt enemmän vaihtelevaksi;maanlaatukin on edellisestä muuttunut, ollen se enemmän multamaista (hienoa hikekaa), mutta silti, varsinkin kauemman viljeltynä ja vaatimustensa mukaan käsiteltynä on se viljelijälleen kylläkin kiitollista. Suot, joita täälläkin kaikille löytyy, ovat enemmän tai vähemmän kiitollisia viljelykselle. Metsiä on osaksi kaskettu osaksi muuten huonommasti huolehdittu, jotenka niitä toisin paikoin toivoisi enemmän yleneviksi.
Jos kuitenkin siirrymme takaisin vesistöimme – ja muistamme Muurutvettä.Kun on laivalla tullut läpi Matkussalmen aukenee Muurutselkä avarampana eteen.Sen pohjoinen ranta kiertelee tasaisine lahtineen vesistön yläväylään päin yhtyäkseen enemmän saarisen ja salmisen etelärannan kanssa kauniilla Muurutreunamalla toisiansa tervehtimään. Pohjoista suuntaa kulkiessaan sattuu silmä, rannalla näkyvien asunnoiden yli kauniina pidettyyn kirkkoomme, joka pienen petäjikön keskeltä kohottaa kattoaan auringon asuntoja kohti. Kun nousee pois laivasta Kurikkaniemessä, niin huomaa ehkä tulleensakin kirkon ympäristöön, vaikkakin asunnot ovat siroteltu sinne enemmän hajalleen vaarojen ja metsiköitten väliköille. Ei voi muuta toivoa, että tämä kylämme laajetessaan pysyisi muodolleen samana – vähän peltoa jokaisen kartanon vierellä ja palanen metsää pellon aidan takana. Täten se säilyisi todellisena maalaiskylänä ja muodostaisi kauankin kuluttua, kauniin kantaseudun kunnallemme.
Sitten jatkuu kylän raja yhä ylöspäin, seuraten Akonveden pohjoisrantaa aina Karjalankoskelle asti. Tämä rantama on kantaaltaan viljavaa, sekä niityksi että raivioksi.Kun etenee rannasta ylemmäksi tulee maanpinnan muodostus ja maan laatukin vaihtelevammaksi, tarjoten kuitenkin täältäkin paikkoja kasvaville polville ja tilaa niittyjenkin sijoiksi. Paitsi ennen mainittua Pieksän tietä, lähtee kirkonkylästä pohjoiseen päin maantie kulkien läpi Pelonniemen Nilsiään.Samasta tiestä eroo vielä haara Juantehtaalle ja yrittääpä yksi pätkä eteläiseenkin kyläämme Västinniemeen, mutta tulee – ainakin toistaiseksi katkaistuksi Muuruveden kanavalla.
Tämä eteläinen kylämme on kyllä Muuruveden ja osalta Akonveden etelärannikolla. Toisinaan on ranta kovempaa toisinaan kaunistakin nousten sellaisena ylemmäksikin vedestä.Maa pinnanmuodostuksensa ja maanlaatuunsa nähden vaihtelee tuntuvasti, tarjoten lahtiensa ja pikkujärviensä vieremillä maata kaikenlaista – tasaista, jäykempää mäkistä ja leveämpää, sekä siellä täällä aina soitakin välissä.
Seuratessa vesistöä yhä ylöspäin tapaamme Akonveden itäisen osan, joka runsaine saarineen ja niemineen tarjoo viljelijöilleen kai yhden kuntamme ihanimmista, kaunisten kalavesien ympäröimistä seuduista. Laadulleen on maa usein erittäin hyvää ja joskin se on joskus jäykänlaista, mutta sille sopivain viljelystapojen avulla juuri sellaisesta saakin varman ja viljavan pohjan. Vielä löytyy soitakin ja viljelykselle tarjona ja metsämaillekin saa vielä hyvää pohjaa.Luonto on hyvin maan ja kauniiden asemien puolesta antanut kiitolliset edellytykset. Viljelyksiä voimistavaa ja kaunistavaa työtä toivookin tulevat polvet tämän kolkkamme kyntäjiltä.Liikennettä tänne välittää laivaväylä päättyen Akonpohjan, josta maantiet johtavat enemmän kaukaisia rajaseutuja Kaaville päin ja välitse pienten lahtien Juankosken kuohuja kohti.
Koskisena ei Vuotjärven laskuväylä kelpaa laivojen kulettavaksi, mutta sen alaseutunn ei liikenne sittekään seisahdu. Sitä jatkaa Juantehtaan kapeakiskoinen rautatie ja yläjuoksulta on taas pitkä ja kaunis Syvärin laivaväylä vapaa purjehdittavaksi. Jos tätä väylää purjehtii ylöspäin ja pistäytyy maalle ensimmäisestä laivasillasta, niin on tullut kuntamme itäisen rajan kylistä pohjoisempaan. Ja löytää täältä joukon taloja tasavia multamaita. Joskin laiva kääntyy vähän kylästämme syrjään, suunnatessaan kulkunsa Pisanvuorta kohti, niin veneellä voisi jatkaa kulkua lahtia ja salmia pitkin ja löytäisi miltei joka talon kauniin veden rantamalla, ja viljaa nekin rannat kelpaavat kasvamaan.
Siirtyessä enemmän länteenpäin nyt puheena olleesta kyläkunnasta tulee pian Pelonniemelle, josta ennen olemme maininneet että sen halkasee Muuruvedeltä Nilsiään johtava maantie.Tämä kylä ei kosketa missään valtavesistöämme, sille näkyy ainoastaan joitakuita pieniä ”sisäjärviä”.Täällä on maanpinnan muodostus eniten epätasaista, muistuttaen mäkisiä Pohjois-Savon seutuvia. Pellot ovat mäkien rinteillä ja niityt niiden notkoissa,mutta molemmat nämä palkitsevat kyllä kyntäjänsä kun sitä toimella tekevät. Metsiä on kauan kaskeksi kaadettu. joten nykyisen ja tulevan polven pitäisi viisautta käyttää, koittaissaan edistää seutunsa kuntoa ja kauneutta .
Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.
Suurlakon jälkeinen aika on kaikinpuolista siihen asti nukkuneitten voimien ja pyrkimysten heräämisen aikaa. Maatalousalalla olivat sitä ennen johdossa ja toiminnassa suurviljelijät ja virkamiehet, yleensä vain joukko ”eturivin miehiä”.Mutta tämä aika nosti pienviljelijätkin eteenpäin pyrkimään ja ammattiinsa kuuluvia oikeuksiaan valvomaan. Tämä ei olisi luonnollisesti voinut niin tuntuvasti näkyä käytännöllisessä maatalousyhteiskuntaelämässä, ellei sama henki olisi voittanut puolelleen tunnettuja ”eturivin miehiä” ja virkamiehiäkin.Jos tämä on näkyvissä maamiesseuratyössä ja osuustoiminnassa, jotka lähinnä yhtyvät pienviljelykseen, sai maatalouskoulualatkin siitä osansa. Entinen käytännöstietopuolinen maanviljelyskoulujärjestelmä saa vähitellen väistyä maamieskoulujen tieltä. Suurviljelysaloja tarkoittava koulumuoto antaa siten yhä enemmän sijaa pienviljelijäin maatalousopetukselle ja ammattikehitykselle. Valtion asettama komitea suunnittelee ohjeet ja muodot tälle opetusmuodolle.
Tämä aika on nopeaa edistysaikaa. Se ei jouda odottamaan lopputuloksia suunnitelmista, vaan se rientää asiaa toteuttamaan saatuaan vähän vihjausta suunnasta. Maamieskoulujen ohjelmaa ei oltu loppuun suunniteltu (se on vielä nytkin senaatissa odottamassa hyväksymistä), kun Kuopion maanviljelysseuran johtokunta otti asian käsiteltäväkseenja antoi v. 1906 edustajakokouksen kautta lausuntonsa siitä, että seuran alueelle oli saatava maamieskoulut toimimaan ensin Muuruvedelle ja sitten Suonenjoelle ja Iisalmelle. Muuruveden maamiesseura ryhtyi samalla puuhaa toteuttamaan. Sivulta käsin avusti puuhan toteuttamista maisteri B.G. Ilmoniemi.
Maamiesseuran oli puuhattava koululle aluksi huoneusto ja viljelyspalsta, jota pidettiin tarpeellisena sitä varten, että koulun johtajalla oli tilaisuus perustaa opetuksensa käytännöllisen kokemuksen perusteelle. Tämä sille onnistuikin, kun maanvilj. Olli Heikkinen suostui koulua varten rakentamaan tarpeelliset huoneustot ja ne ylläpitämään ostamallaan Kauniskankaan tilalla, luovuttamalla samalla koko tilansa maamiesseuran käytettäväksi kohtuullista vuokraa vastaan.Valtion avustusta anottiin ja saatiinkin, joten koulu voi aloittaa toimintansa 1 p:nä marraskuuta 1908.
Sanoimme aiemmin, että maamieskoululaitos tarkoittaa pienviljelijäväestön ammattitaidon kohottamista.Tämä tapahtuu tietopuolisen opetuksen ja käytännöllisen harjoittelun kautta.Vuosittain on Muuruveden maamieskoulussakin annettu havainnollistietopuolista opetusta marraskuun alusta toukokuun alkuun. Opetusohjelma käsittää maanviljelys- ja maatalousopin, kirjaapidon, talousmaantieteen ja osuustoimintaopin, yhteiskuntaopin, kotieläinhoito-opin, tautiopin, metsäopin, luonnontieteet, mittausopin sekä laskennon, kirjoituksen ja piirustuksen sekä käsityöt. Havaannollista opetusta on annettu navetassa, tallissa ja retkeilyjen muodossa. Opetusohjelmaan kuuluu vielä käytännöllinen harjoittelu. Kun se on vapaehtonen, tietopuolisesta opetuksesta eroitettuna, on ainoastaan jokunen oppilas sen vuosittain suorittanut sitä varten hyväksytyillä tiloilla.
Oppilasmäärää eri vuosina selvittää seuraava kuvallinen esitys.
Kuten tästä näkyy on Muuruvesi ollut joka vuosi runsaasti edustettuna, varsinkin ensi vuosina. Seuraavina vuosina on suhde vähän muuttunut. Asia lienee siten selitettävissä, että sellaiset, jotka olivat siinä iäs`sä riensivät kouluun ensi vuonna, jolloin taas koulu oli etempänä vielä vähemmän tunnettu ja oli etempää vähemmän oppilaita kuin seuraavina vuosina.Miten nyt viiden vuoden oppilaat jakautuvat kotipaikkansa mukaan, sitä osoittaa seuraava kuvallinen esitys.
Kuopion pitäjä, Karttula, Rautalampi ja Iisalmi ovat Muuruveden jälkeen etusijalla. Ne ovat useampia oppilaita kouluun lähettäneet, kun sensijaan Rautavaaran ja Varpaisjärven nimet ovat koulun oppilasluettelossa tuntemattomat. Oppilasluetteloa tarkastaessa huomaa ilokseen, että koulu on todellakin pikkuviljelijöiden koulu. Kuten seuraava luettelo osoittaa, on enempi kuin kolmasosa oppilaista torpparien, mäkitupalaisten, työmiesten y.m. sellaisten poikia ja tyttäriä ja talollisten pojistakin on suurin osa pikkuviljelijöitä.
Useimmat oppilaista ovat olleet kansakoulun käyneitä, mutta joitakin on ollut sellaisiakin, jotka kouluun tullessaan eivät ole osanneet paljon muuta kuin nimensä kirjoittaa. Kouluun ottamalla on tahdottu tarjota niillekin tilaisuus kehittyä maanviljelysammatissa, vaikkakin sellaisista on koulun opetustyölle ollut vaikeuttakin. Jokainen rehellinen pyrkimys kuitenkin on tahdottu auttaa määräänsä. Tässä olisikin hauskoja esimerkkiä kerrottavana, mitenkä uutteruus ja harrastus on voinut vaikeudet poistaa.
Opetusohjelmaan kuuluu vielä toverielämä ja työ toverikunnassa. Joka toinen viikko on omistettu yksi iltapäivä toverikunnan kokouksia varten ja joka toinen viikko on vastaavana iltana pidetty yleisempi keskustelukokous joko maamieskoululla tai jollain kylällä Muuruvedellä. Näihin kokouksiin ovat maanviljelijät ja emännätkin ottaneet osaa.Ne ovat olleet koulun ja sen ympäristö yhdyssiteenä. Täytyy mainitakin, että Muuruveden maamieskoululla on onni merkitä monta lämmintä ystävää, jotka keskustelukokouksissakin ovat usein mukana.Maamiesseuran johtokunnan jäsenten lisäksi mainittakoon tässä vielä pari sellaista nim. ent. kauppias ja maanviljelijä J. Kivelä ja maanvilj. A.O. Miettinen.Tämä vuorovaikutus koulun ja sen ympäristön välillä on merkkinä ja takeena koulun merkityksellisestä ja tarkoitustaan vastaavasta työstä. Se on ominaista maamieskoululle. Kun käytännölliset maamieskoulut olivat ympäristön maanviljelijöille miltei vieraita, ovat maamieskoulut ja niiden tulee olla lähellä maanviljelijöitä ja niiden opetuksen tulee ottaa lähtökohdakseen olevat olot.
Muuruveden maamieskoulu on voinut tähän asti omistaa maanviljelijöistä lämpiä ystäviä, ja sillä on mahdollisuus vastakin säilyttää tämä suhde. Sen takaa Muuruvedellä yleensä vallitseva maataloudellinen harrastus ja maataloudellinen edistystaso. Maataloudellista harrastusta osoittaa jo se, että lähes puolet koulun oppilaista on eri vuosian ollut täältä. Edistyvä yhteistoiminta ja maataloustyö osoittavat myös samaa. Täällä toimii kaksi tarkastusyhdistystä, joista toisen tulokset jo ovat aivan tyydyttävät ja toisessakin takaa oleva harrastus tulosten nopeaa kohoamista. Sonniyhdistyksiä on tosin vain kaksi toiminnassa, mutta yksityisillä karjanomistajilla on useita vanhempiakin hyviä kantakirjasonnia.
Peltoviljelys on yleensä nousemassa, soita savetaan, rakennuksia uudistetaan, joten maatalous näyttää aika joutuin kohoavan. Tosinhan joukossa on hitaita Tuomaitakin – onpa niitä ihan maamieskoulun naapureinakin – mutta se ei muuta asiaa, yleissuunta on kuitenkin eteenpäin. Ja tämä takaa sen että koulu voi eteenkin päin toimia menestyksellisesti olosuhteisiin nähden.
Kaikella hommalla on alussa kuitenkin hankaluutensakin. Niinpä on Muuruveden maamieskoulullekin näyttänyt olevan haittaa siitä, että oppilasten on täytynyt käydä asunnoissaan naapureissa aina vatsaansa vahmistamassa.Yhtenäinen työ on siitä näyttänyt jonkinverran kärsivän. Siitä syystä perustivat oppilaat viime vuonna keskuuteensa osuusruokalan ja saivat koululta yhden huoneen ja näin syötiin ”jalat oman pöydän alla”. Ruoka ja asunto tuli näin maksamaan noin 20 a 22 mk kuukaudessa, seikka, johon paljon vaikuttaa syöjiin vaatimusten suuruus. Osuusruokala toimii tänäkin vuonna.
Onko Muuruveden maamieskoulusta ollut näkyvää hyötyä, siihen on vielä ennenaikaista vastata. Voisimme kuitenkin luetella jo joukon kiitollisia vanhempia ja toimeliaita maahenkisiä nuoria miehiä koulun vaikutuksesta. Monelle kylälle on koulun vaikutuksesta levinnyt uudempia työesineitä kuten kesärekiä y.m. jotka ennen olivat tuntemattomia. Maamieskoulu on ollut maataloudellisen harrastuksen keskittäjänä siellä pidettyjen kokousten ja kurssienkin kautta.Sinne liittyy muistoja maamiehillä, sinne kansan lasten opettajillakin. Se lyhytaikainen työ, jota täällä on jo suoritettu, olkoon alku pitkäaikaiselle työlle maataloudellisella tiedon vainiolla ja se nuorisojoukko, joka nyt jo on koulun käynyt, olkoon pieni etuvartiosto tuhatlukuiselle ammattitaidon omaavalle maalaisnuorisolle.
Kirjurina Aarne Hagman
Linkkejä lehtiin, joissa maatalouskoulu on mainittu
Kansalliskirjastoon on digitoitu sanoma- ja aikakausilehtiä kootusti vuoteen 1939 saakka. Sotavuosien tiedot ja uutiset puuttuvat, koska esim. Savon-Sanomia tuolta ajalta ei arkistossa ole. Sodan jälkeen ”Laatokka”- lehdessä on uutisia myös Muuruvedeltä.
Etsin sisältöjä hakusanalla ”Muuruvesi” ja laitoin talteen ne ko. lehtien sivut/osoitteet, joissa Muuruvedestä on jotain kerrottu. Käytin tässä toki harkintaa enkä ottanut mukaan esimerkiksi sellaista sisältöä, missä ”Muuruvesi” sanana on vain muun sellaisen tekstin seassa, jossa ei muuten mitenkään kerrota Muuruvedestä. Muunkinlaista valintaa käytin. Käytin hakusanana perusmuotoa enkä esim. etsinyt sisältöä sanoilla ”Muuruvedellä, Muuruvedelle tms.”, koska se olisi ollut jo liian työlästä.
Tämä projektini vaati systemaattisuutta ja aikaa, mutta oli myös erittäin antoisaa ja mielenkiintoista. Vanhojen lehtien kautta saa ikään kuin ajantasaisesti kurkistaa erilaisiin tapahtumiin ja muuhun elämään Muuruvedellä tuohon aikaan. Samalla voi muutenkin katsoa, mitä muita asioita avatussa lehdessä on tuona päivänä.
Kännykällä on helppo zoomata ja suurentaa haluttuun kohtaan avatussa lehdessä: ”Muuruvesi”- hakusana erottuu tekstissä. Tietokoneella voi saman tehdä sivun + työkalulla ja sivua vierittämällä.
Vastaan tuli myös kokonaisia artikkeleja ja jopa teemanumero Muuruvedestä – Nämä olen linkittänyt tähän erikseen.
Ne ovat alla alasvetovalikoissa aikajärjestyksessä. Linkissä on päivämäärä, lehden nimi sekä lyhyt selostus, mitä asiaa siinä on. Jätin pois esimerkiksi kuulutuksen nimeltä mainitusta isännästä, joka vähemmän hienotunteisesti kertoo, miten hänen kadonnutta renkiään pitää kohdella. Pois jätin myös vaimon kiellon ryhtymästä mihinkään kauppoihin miehensä kanssa. Ilmoitukset velkojen perinnästä eivät myöskään tulleet mukaan. En myöskään laittanut linkkejä sivuille, missä selostetaan konkursseja ja pakkohuutokauppoja. Oli myös uutinen Muuruvedeltä kotoisin olevasta murhamiehestä, mutta senkin jätin pois.
On mielenkiintoista huomata, miten ruotsinkielissä lehdissäkin on juttuja Muuruvedestä. Vanhimmissa lehdissä voi harjoitella koristeellisen fraktuuran lukemista. Linkit avautuvat uuteen ikkunaan eli niitä kannattaa aina katsomisen jälkeen sulkea.
Listan alla on palautelomake, jolla voit kertoa omia tietojasi, muistojasi tai muuta kyseisestä asiasta.
Palautetta lehdistä
Tällä palautelomakkeella voit kertoa omia tietojasi, muistojasi tai jotain muuta lehdessä näkyvästä asiasta. Laita viestin aiheeksi kyseisen lehden tiedot ja aihe. Ilmoita samalla, voiko kertomasi liittää tänne nimelläsi varustettuna vai haluatko esiintyä tiedon tänne antajana nimettömänä.
Suomalaiset menestyivät Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa monellakin saralla erityisesti keihäänheitossa niin miesten kuin naistenkin sarjoissa. Kultamitalin toi Tapio Rautavaara ja hopeamitalin juuriltaan muuruveteläinen Kaisa Parviainen. Kultamitalin toi myös Aale Tynni taidesarjoissa. Tämän jälkeen taidelajit poistettiin olympialajeista
Nostetaanpa nyt Kaisa eli Katri Vellamo Parviainen keihäänkärkeen.
Kaisa Pekantytär Parviainen syntyi Muuruvedellä 3.12.1914 kuusilapsisen perheen nuorimpana ja kuoli v. 2002 Raumalla. Kasteessa hän sain nimen Katri Vellamo, mikä puhekielessä sai nopeasti muodon Kaisa. Hän oli vikkeläliikkeinen ja synnynnäinen kilpailija. Juoksi pitkin maita ja mantuja jo varhaisina lapsuusvuosinaan. Kärrytiet, lehmipolut ja kylien väliset kinttupolut tulivat tutuiksi. Muuruveden vaatimattoman urheilukentän suorituspaikoille piirtyi koulutyttösen heiveröiset varpaanjäljet. Kentällä hän oli kyläkunnan haka jo alakouluvuosinaan.
Mutta kukapa osasi arvata Kaisan lahjakkuutta pitemmän päälle. Vartuttuaan hänestä kehkeytyi kiistaton naisurheilun uranuurtaja Suomessa. Jo 33-vuotiaana hänet palkittiin ensimmäisenä suomalaisena naisurheilijana olympiamitalilla: Hän voitti Lontoossa hopeaa keihäänheitossa.
Vaikea Kaisan menestymistä oli arvatakaan. Hänen jalanjälkensä ja askelmerkkinsä rapautuivat nopeasti Muuruveden mullasta ja metsäisiltä kinttupoluilta perheen muutettua Pieksämäelle 1920-luvun lopulla. Urheilijaneitosen kehitystä ei suuremmin, jos ollenkaan synnyinseudulla enää seurattu suppeaa sukua lukuun ottamatta. Poliittinen ilmapiirikin saattoi osaltaan vauhdittaa tietä unholaan. Isä, Pekka Heikinpoika Parviainen oli nimittäin työväenliikkeen vahvimpia toimijoita Muuruvedellä kunnan itsenäistymisvaiheissa ja vapaussodan aikoina. Veljensä Jannen kanssa he muodostivat sellaisen poliittisen parivaljakon, jotta oksat pois. Aika vaan oli sellainen. Vuoden 1911 valtiopäivävaaleissa Pekka Parviainen oli ehdokkaana Kuopion läntisessä vaalipiirissä ja ylettyi työväenpuolueen ensimmäiseksi varaedustajaksi.
Mutta sitten Lontooseen 1948
Kaisa Parviaisen piikkari pitää hänen tempaistessa keihäänsä entisajan ns. ranneotteella hopeakaartoon. Kuva: Urheilumuseo; muita tietoja ei ole.
Lontoon olympialaisten mitalistit vas. hopeamitali Kaisa Parviainen, kultamitali Tapio Rautavaara molemmat TUL:n urheilijoita. Oikealla lyriikan (taiteet) kultamitalistimme Aale Tynni. Kuvasta ei lähdetietoja.
Lontoon olympialaisilla kesällä 1948 oli erityinen asema. Olympiadilla tarkoitetaan kahden perättäisen kesäolympiakisojen välistä aikajaksoa, mikä jo antiikin kreikkalaisen tavan mukaan on vakiintunut neljäksi vuodeksi. Tämä sykli sekoittui II maailmansodan riehuessa eikä vuosien 1940 ja 1944 olympialaisia järjestetty. Näin Lontoota edeltävän olympiadin pituudeksi muodostui peräti 12 vuotta. Saksa ja Neuvostoliitto eivät osallistuneet olympialaisiin eikä Suomenkaan mielialat kovin korkealla olleet olihan meillä sisäisesti eletty poliittisesti ”vaaran vuosia” ja sota oli antanut oman suoneniskunsa urheilulliselle sisukkuudellemme. Kesän 1946 maaottelukin Ruotsin kanssa meni penkin alle ja erityisesti se kismitti Urho Kekkosta ja vaikutti hänen kriittiseen asenteeseensa olympiakisojakin kohtaan. Kaisa Parviaisen saavutusta ensimmäisenä suomalaisena naisolympiamitalistina jäi hieman himmeäkö hehku urheilumediaamme ja olympiahistoriaamme. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin hänen suoritustaan alettiin arvostaa jopa niin, että opetusministeriö myönsi hänelle Pro Urheilu -tunnustuksen vuonna 2001. Siihen liittyi rahapalkinto mikä arvoltaan on noin 20 000 euroa.
Kuva: Urheilumuseo; muita tietoja ei ole.
Kaisa Parviainen oli ammatiltaan kartanpiirtäjä, mutta hän oli myös taitava viuluniekka kuten hänen Pekka-isänsäkin. Kaisa oli konserttiviulisti ja nuorempana hän konsertoi laajasti eripuolilla maatamme. Kuvasta ei lähdetietoja.
Kaisa Parviainen oli naimaton ja hän kuoli 21.10.2002 Raumalla. Hänen tuhkansa on ripoteltu Pohjanlahden aaltoihin.
Kaisa Parviaisen urheilijauraa voi kuunnella myös YLE: n podcastissa ”Kiveen hakatut”:
Pohjois-Savon alueen vanhojen leivänjuurten tarinoita ja käyttöhistoriaa kartoitetaan – onko sinulla juuritarina kerrottavana?
Ruisleipä valittiin 2017 Suomen kansallisruuaksi. Sitä syömällä olemme selvittäneet nälkävuodet ja sota-ajat. Ruisleivänjuuri on kulkenut ihmisten mukana niin naimakaupat kuin evakkoreissut ja toisaalta sama juuri on voinut säilyä maalaistalossa sukupolvelta toiselle satojen vuosien ajan. Jokaisen juuren mikrobisto on ainutlaatuinen tuottaen hieman erilaisen lopputuloksen leipänä.
Paljon leivänjuuria on hävinnyt viimeisen leivontataitoisen leipurin kuoltua ja alueellamme on kiireinen tarve laajemmalle leivänjuurten selvitystyölle, jotta tämä arvokas arjen kulttuurihistoria ei katoaisi. Suomen kulttuurisäätiön Pohjois-Savon rahaston rahoittaman projektin tarkoituksena on tallentaa tämä katoamassa oleva gastronominen kulttuuriperintömme. Projektissa etsitään Pohjois-Savon alueelta näitä jäljellä olevia vanhoja juuria ja tallennetaan näiden tarina ja käyttöhistoria: onko juuri kulkenut ihmisten matkassa vai onko sillä pitkä historia yhdessä paikassa, kuka leipää on leiponut, millaista leipää ja ketä sillä on ruokittu, onko leivällä erityisominaisuuksia tai mainetta esimerkiksi maun suhteen. Nämä tarinat kootaan nyt talteen. Yksittäisiä, akuutissa häviämisvaarassa olevia juuria voidaan myös jonkin verran pelastaa kuivattuna talteen. Yksi osa projektia on tehdä kartoitus kiinnostuneista yhteistyökumppaneista ja mahdollisuuksista säilöä näitä juuria kuivattuina myöhempää käyttöä ja tutkimustarvetta ajatellen. Ehkäpä tulevaisuudessa meillä olisi leivänjuurten pankki, jossa säilytettäisiin tämä kulttuurihistoriallinen materiaali. Toivomme projektin herättävän myös kiinnostusta julkisuudessa ja edesauttavan monimuotoisen hapanleipäkulttuurimme arvostusta ja säilyttämistä alueellamme elinvoimaisena.
Mikäli sinulla on juuritarina kerrottavana, ota yhteyttä:
Kauniskankaan väkeä kesällä 1891 Eero Järnefeltin kuvaamana; Kirjasta ”Tulen tähteitä II”, Kekäläisten Sukuseura r.y. 2019
Eero Järnefelt maalaa Kuningasniemessä
Kirjan tapahtumapaikat; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)
On erittäin mielenkiintoista lukea kirjaa, jonka tapahtumapaikat ovat itselleni todella tutut. Lukiessani näen koko ajan mielessäni, missä ollaan. Tämmöinen kirja on Tatu Kokon romaani “Heinäkuun päivä”. Selostamatta tässä tarkemmin sen rakennetta ja juonta paljastettakoon kuitenkin se, että kirjan tapahtumat kietoutuvat Eero Järnefeltin tuon nimisen maalauksen ympärille.
Eero Järnefelt; Heinäkuun päivä; Public domain, via Wikimedia Commons
Kyseisen maalauksen Järnefelt maalasi “Kuningasniemessä” ja toisen kuuluisan teoksen “Lehmisavu” Kauniskankaan tilalla. Maalauksessa näkyy pikkupoika isolla kivellä istumassa. Hän on Kusti Pekka Kekäläinen, jonka perustama ja hänen ja poikiensa ylläpitämä K.P. Kekäläisen kauppa oli vuosikymmeniä Västinniemen ja lähiseudun asukkaiden vakiopaikka ostosten tekoon. Kekäläisen äiti oli kotoisin Kauniskankaan talosta (Lindqvist ym. 2002)
Eero Järnefeltin maalauksen ”Heinäkuun päivä” tekopaikka sijoitettuna vuoden 1950 ilmakuvaan; Lähde: Paikkatietoikkuna; Maanmittauslaitos
Kauniskankaalla oli ainakin kirjan kuvaamana kesänä 1891 varsinainen kulttuuriväen keskittymä. Sukulaisuuden ja tuttavuuden kautta siellä olivat tuolloin yhtä aikaa alla olevat henkilöt kesää viettämässä. Nimestä on linkki nettilähteeseen.
Minulla on ollut monta vuotta suunnitelmissa käydä katsomassa tuota maisemaa Järnefeltin maalauksen tekopaikalta, joka on varsin tuttua seutua lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Maalauksessa näkyy taustalla Västinmäki, jonne usein kesäisin kiivettiin.
Mäen laella oli aikoinaan kolmiomittaustornija sen huipulla lavetilla monena vuonna kalasääsken pesä: Sitäkin könyttiin joskus katsomaan tornin huteria portaita ylös kiiveten – Huh huh! Artikkelissa olevan kuvan ja selosteen perusteella paikalla, jossa maalauksen aikaan oli puuton kaskiaho torppineen on nyt nuorta metsää ja pusikkoa eli maalauksen maisemaa ei sieltä näy!
Kirjailija Kokon luvalla olen tehnyt alla olevat kartat, joissa on suorat lainaukset kirjan tekstistä. Kartoissa näkyvät kyseisten tapahtumien sijainnit ja toki muitakin kirjassa mainittuja paikkoja. Välissä on valokuvia kirjan tapahtumispaikoilta.
Kirjassa käydään Lempi- laivalla myös Kuopiossa, mutta sitä osuutta en tässä käsittele, vaikka toki siitäkin voisi kartat tehdä.
Seurue saapuu Laivalla Kauniskankaalle; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Näkymä Kankisaareen 30.5.2015Retki maalauspaikalle; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Näkymä Kuninkaisenniemeen 30.5.2015; Kuva: Aarne HagmanPaluu Kuopion retkeltä; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Maatalouskoulun laituri 30.5.2015; Kuva: Aarne Hagman“Tupa” (Ei varmaan ole tuolta ajalta), Pihapiirin vanha rakennus, 30.5.2015; Kuva: Aarne HagmanRetkellä; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Heinätöiden jälkeistä ilonpitoa; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Putaanjoen silta 30;5.2015;Kuva: Aarne HagmanUusi koulu; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Kaipausta ja murhetta; https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta; Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0)Muuruveden hautausmaan portti 30.5.2015; Kuva: Aarne Hagman
Järnefelt- tietojen lähde: Lindqvist ym. 2002. Taiteilijan tiellä Eero Järnefelt 1863-1937. Keuruu. Otava
Kauniskankaan vanha pihapiiri ja rakennukset. Kuva Maatalousoppilaitoksen 90-v historiakirjasta. Oikealla näkyvässä talossa aloitti Muuruveden kansakoulu 1886 ja myöhemmin Maamieskoulu 1908. Takana keskellä näkyvä rakennus toimi taidemaalari Eero Järnefeltin ateljeena hänen viettäessään kesää Muuruvedellä 1891.
Minulle kaikkein läheisin (sananmukaisen maantieteellisesti) Eero Järnefeltin maalauksista on “Lehmisavu” (v 1891) , joka on tehty Kauniskankaan talon pihapiiristä. Tunnistan maalauksesta Muurutjärven takaa tutun maisemaprofiilin. Taiteilijan omin sanoin: “Siitä (kuistilta) on näköala toiselta puolelta järvelle ja vastapäätä hauska karjapiha komeine lehmineen…” (Lindqvist ym. 2002)
Eero Järnefelt: Lehmisavu, harjoitelma, 1887; Kansallisgalleria; Public DomainEero Järnefelt; ”Lehmisavu”; 1891; Yksityiskokoelma; Public Domain; https://commons.wikimedia.org/wiki/File:J%C3%A4rnefelt,_Lehmisavu.jpg
En ihan pysty hahmottamaan maalauksen tarkkaa kohtaa, mutta joka tapauksessa se on tehty lähellä tätä paikkaa, mistä on alla oleva valokuva. Karjapihan näkymä saattaisi olla tästä kohdasta luoteeseen (Karttapaikka): Alla olevassa kuvassa näkyvän, navetan oikealla puolella olevan rakennuksen pihasta tai tästä pellon kohdalta. Taustalla vasemmalla näkyy taivaanrantaa järven yli ja tilan taloja . Asuinrakennus on edelleen paikoillaan, mutta se ei ilmeisesti ollut vielä taulun tekemisen aikaan olemassa. Valokuva on otettu tiettävästi 1940- luvulla.
Maatalouskoulun navetta ja asuinrakennus; Kuva: Hagmanin perhealbumiEero Järnefeltin maalauksen ”Lehmisavu” oletettu tekopaikka sijoitettuna vuoden 1950 ilmakuvaan; Lähde: Paikkatietoikkuna; MaanmittauslaitosMaatalouskoulun pihapiiriä 25.9.2018.; Kuva: Aarne Hagman
Lähdeteos:
Lindqvist ym. 2002. Taiteilijan tiellä Eero Järnefelt 1863-1937. Keuruu. Otava
Alle on kerätty lista Muuruveden kunnan alueelta Nimiarkistoon kerättyjä “kala-apajien”, “apajien” ja “kalapaikkojen” nimiä.
Olisi mukava tietää, mitkä näistä ovat tämän artikkelin lukijoille tuttuja. Paikan yhteydessä on kartta paikan sijainnista. Kartasta voi valita eri karttatasoja, myös maastokartan. Kartassa oleva paikkamerkki ei välttämättä ole juuri kalapaikan kohdalla, vaan (kuten on ilmoitettu) sijaitsee keruukartalla kyseisen karttaruudun alueella. Listalla olevat paikat on laitettu myös alla olevaan Paikkatiedon karttaan.
Artikkelissa on alimpana kartta ja lyhyet muistelut omista kalapaikoista lähinnä 1960-luvulla.
Kerro omista kalapaikoistasi ja -muistoistasi tätä kautta:
Lähteenä on käytetty Nimiarkistoa, johon kootaan digitaalisessa muodossa Suomesta kerätyt ja arkistoidut keskeiset nimiaineistot. Aineistosta voi hakea nimiä määrätyn kunnan alueelta.
Karttaa voit liikuttaa ja zoomata. Vasemmasta yläkulmasta voit valita näyttöön eri karttatasoja.
Omia kalapaikkoja
Aarne Hagman
Karttaa voit liikuttaa ja zoomata. Vasemmasta yläkulmasta voit valita näyttöön eri karttatasoja.
Mato- ongella kuljettiin pitkin Maatalouskoulun lähirantoja. Tämä paikka tunnettiin nimellä ”Onkikallio”.
Puisen laiturin päältä oli hyvä onkia.
Putaanjoen rannan uittopuomeilla voi kävellä ja onkia. 1960- luvulla Putaanjoessa oli rapuja , joita pyydettiin merralla. Syöttinä oli särjen palasia.
Kutevia haukia saatiin katiskalla mm. tästä matalasta Polviniityn lahdesta. Joen rannalla käytiin ensijäiden aikaan ”kolokkamatikassa”: yleensä kirveen hamaralla tai jollain puunuijan tapaisella yritettiin tainnuttaa ohuen jään alla matalassa vedessä uivia mateita.
Pitkin jokea uisteltiin. Hyvä haukipaikka oli ”Ryssänsillan” seutu. Sen lähellä käytiin myös tuulastamassa.
Pienen Kankisaaren ja Ryötin välissä oleva matalikko on jäänyt mieleen paikkana, josta sai hyvin ahvenia pohjaongella.
Niittylahden pohjukan lähellä oli suolampia, joista pyysimme ruutanoita merroilla. Ne olivat hyviä syöttejä pitkäänsiimaan.
K.P. Kekäläisen kauppa on tässä listassa luontevasti mukana siksi, että sieltä käytiin ostamassa onkiin tarvikkeet. Vapa tehtiin puusta itse. Kaupasta saatiin ”Hasakkiin” (kaasulamppuun) polttoainetta ja siihen myös uudet ”sukat” palaneiden tilalle tuulastusretkille.
Pitkääsiimaa ja verkkoja viriteltiin mm. Jyskysaaren edustalle: kuhiakin tuli joskus.
Veneretkillä oli usein mukana onkien lisäksi myös verkkoja ja pitkäsiima. Kallinlahden ja Kuoresaaren rannat olivat vakioleiripaikkoja ja yötäkin oltiin teltoissa.
Matkussaaren kallioiden edustalla oli tukkinippujen koontipaikka. Niiden lomasta tarttui onkeen ahvenia ja lahnoja.
Näiden interaktiivisten tehtävien avulla voit tutustua Muuruveteen. Vastaukset löytyvät yleensä kyseisen aiheen sivuilta, artikkeleista, tehtäviin liitetystä materiaalista ja karttatehtävissä luonnollisesti kartoista.
Saaret ja niemet
Tunnista karttaan numeroidut kohteet: kirjoita nimi kartan alla olevaan tehtävään. Zoomaa karttaa lähemmäs kohdetta.
